Tai yhtye ja yhtye; The Orb on Alex Pattersonin johtama sampleri, jossa hänen aisamiehellään (tähän asti kaikki miesoletettuja) on aika kova vetovastuu. Tähän tyytyy ja kestää moni, pitkäaikaisimpana kumppanina Thomas Fehlman. Toisaalta kuumimpina vuosina kumppanina ollut Kris 'Thrash' Weston lähti enemmän tai vähemmän ovet paukkuen, syyttäen Pattersonia vapaamatkustelusta.
Olen sinänsä ihan aktiivisesti kuunnellut aina vastaantulevat 2010-luvun The Orb-levyt, mutta ei niistä hirvesti ole jäänyt mitään mieleen. Poislukien David Gilmourin kanssa tehty 'Metallic Spheres', joka ilmestyessään ei täyttänyt ehkä galaksin kokoisia odotuksia, mutta tässä kymmenen vuoden jälkeen on saavuttanut omissa korvissa paikan aivan pätevänä levynä.
Abolition of The Royal Familia ilmestyi maaliskuussa ja sille oli suunniteltu kiertue, mutta jokainen varmaan tietää mitä sitten tapahtui.
Kuuntelin levyn suoratoistopalvelusta heti ilmestymisen jälkeen, eikä se jättänyt mitään suurteoksen kuvaa. Lainasin levyn kuitenkin tässä viikon sisällä kirjastosta ja auto-cd:nä siltä löytyy hetkensä. Levyn alku on suorastaan heikkoa kamaa, ainakin omaan makuuni. Hyvin geneeristä 'jumputusta' ja vielä hivenen vanhanaikaistakin. Siellä täällä pilkahtelee kuitenkin The Orbin vanha henki ja kutosbiisi, vaikka lainaileekin törkeästi Vangeliksen Blade Runnerin äänimaisemaa on karkkia sielulle ja korville. Vähemmän yllättäen se on myös rytmitön ambient-biisi. Hidasta melankolista tunnelmointia tihkuu sieltä täältä ja ysibiisi 'Ital Orb' (jolla viitataan varmaan rastafarien ruokakulttuuriin) pyörähtelee perus-Orb dubin lisäksi mukavasti muillakin kierroksilla. Levyn päättävä, uhkaavalla poikkeustilanjulistuspuheella eteenpäin kulkeva 'Slave Till U Die No Matter What U Buy', voi kokea profeetallisia sävyjä.
Summa summarum. Fyysisenä en tätä ostaisi, mutta kyllä Patterson elää vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti