Harva näinkin harvinainen soitin (!!!!) --> valmistettiin parin vuoden aikana noin 50 kappaletta<-- on jättänyt oman pysyvän jälkensä ja äänensä pop-musiikkiin. Nimittäin Kraftwerkin Florian Schneider osti sattuman kautta itselleen Vako Orchestrationin yhtyeen ensimmäisellä Yhdysvaltain-kiertueella. Tämä tapahtui vuonna siis vuonna 1975, kun soitin oli juuri ilmestynyt. Soitin jätti lähtemättömän äänijälkensä yhtyeen seuraaville levyille; Radioactivity, Trans Europe Express ja Man-Machine.
Alunperin Optigan nimellä kulkenut vähän epäonnisen kosketinsoittimen (vireongelmia) lisenssi kulkeutui entisen Moog-teknikon David van Koeveringin käsiin ja hän muokkasi tätä mellotronin korvaajaksi tarkoitettua soitinta eteenpäin. Soittimen idea oli, että nauhan sijasta ääniraidat olivat levyllä. Levyjä oli kahdeksan kappaletta ja ääntä vaihtaessa vaihdettiin luonnollisesti myös levyä. Muutamassa mallissa mukana oli äänen syntetisointiakin. Äänet olivat; Violin, Hammond B3, Flute, Cello, Choir, Saxophone, Pipe organ ja French horn. Nykysyntikoiden peruskauraa siis.
Edellä mainitusta johtuen jousikoneiden ja polyfonisten syntikoiden marssiessa näyttämölle Vako Orcherastron poistui nopeasti takavasemmalle muiden mielenkiintoisten, mutta kömpelöiden kuriositeettien joukkoon.
4 kommenttia:
Erikoinen. Ajanmukainen design myös.
Kuinkahan tuonaikainen "levyasema" pystyy lukemaan noin nopeasti tuon "samplen", että pääsee soittamaan?
Livetilanteessakin on kuitenkin tullut pientä viivettä, jos on joutunut vaihtamaan ääntä.
Ilmeisen nerokas soitin aikanaan. Miksei varmaan myös nykyään, jos soveltaisi.
-----
Hütterillä ja Schneiderilla oli jonkun varhaisen (vinyyli)levyn kannessa kuva studiostaan, täyttyneenä kaikenlaisista elektronisista asennuksista ja soittimista työpöydillä ja hyllyillä. Täytyisikin joskus katsoa vähän tarkemmin ajatuksen kanssa.
Ainakin tossa perässä olevassa videossa ääni juuttui parissa kohtaa, mikä on ollut varmasti normaalia. Livenä tuota on soitettu 1976 (tai jotain) livellä. löytyy jostain bootlegggina.
Ainakin mellotronissa viive oli aika pieni, joten en usko, että tuossakaan oli paha.
Kraftwerkin arsenaaliin olisi kyllä hauska tutustua. Läpimurolevyjen aikana ainakin sähköperkussiot olivat äijien itsensä tekemiä.
Etsin sitä vanhaa levynkantta, jossa Kraftwerkin soitinarsenaalia näkyi, mutta en löytänyt 1:1 samaa. Muisti pettää? Saattoikin olla takakannen tai sisäpussin kuva? Niinpä olikin vaikea löytää.
Mutta samaa kuvaa, paljon kapeammaksi rajattuna on kuitenkin käytetty "Kometenmelodie 2" nimisen kiekon etukannessa.
Se löytyi eil.com :ista:
http://eil.com/shop/moreinfo.asp?catalogid=346425
Täytynee palata asiaan vielä uudestaan myöhemmin, kun pääsen kyseisen levyn äärelle.
Toi 'Kometenmelodie'-sinkun (on muuten hyvä) kansi viittaa enemmän 'Ralf Und Florian' ajan Kraftwerkiin.
Arsenaalin asettelu muistuttaa näköjään aikalaistaan 'Clusteria'.
Lähetä kommentti