Nykyisen asuinkortteerin entinen asukas oli tavallinen yksin elävä ihminen; ammatiltaan opettaja, kova lukemaan ja avoinna monille jutuille (noin niinkuin yksin elävä tapoihinsa kangistunut ihminen voi olla).
Musiikkiakin kuunneltiin ja kuolinpesään jäi kohtuullisen suuri c-kasettikokoelma. Suurimmat musiikkirojut tuli jossain vaiheessa siivottua pois, mutta osan kaseteista jätti niin sanotuiksi täkyiksi tulevia automatkoja varten. Autossammehan on c-kasettisoitin, joten kasettien kuuntelu yksinäisillä automatkoilla on ihan tavallinen harrastus. Eikä menoa haittaa, että nykyisin maanalaiset bändit julkaisevat runsaasti äänitteitä kyseisessä formaatissa.
Suurin osa kaseteista on edellisen asukkaan jo mummomaussa ostamaa varmaa tylsyyttä (Abba, Ressu Redford, Julio Iglesios), mutta kovasti maailmallakin matkustelleen ihmisen kokoelmasta on löytynyt muutama aika hyvä 'vahinko-osuma' matkakohteen paikallista musiikkia. Yksi tälläinen on todennäköisesti (vähemmän eksoottisilta) Kanarian saarilta ostettu 'Voces de America' c-kasetti, jolla puerto ricolainen 'Sylvia' ja ecuadorilainen 'Raul' tykittävät menemään lattaria.
Oletan Sylvian ja Raulin olevan väli- ja etelä-Amerikasta Kanarian saarille tulleita viihdyttäjiä, jotka ovat esiintyneet paikallisissa yökerhoissa ja baareissa. Todennäköisesti kanariansaarilaisen orkesterin kera. Itse kasetti on painettu vuonna 1980 Teneriffalla ja kaikki soittajatiedot puuttuvat kansista. Säveltäjät sinne on merkitty, vaikka biisit rehellisesti sanoen kuulostavat perustuvan vahvasti lattari-tradien varaan. Tosin kaikki latinotkin ovat omiin silmiini saman näköisiä..
Levyn tai siis kasetin kanteen on alakulmaan painettu 'Super Garantia' leima ja alalaidassa lukee Stereo. Kassuaikana- ja muodossa vedätys oli maailmanlaatuinen vaiva; formaatti mahdollisti halvan hinnan ja samalla toi mukanaan lieveilmiöt, eli suoraan ja rehellisesti sanoen kusetuksen.
Siksi olikin erittäin hämärää, kun laittoi kasetin soimaan se tykitys ja omalaatuisuus, mikä pamahti kajareista tältä todennäköisesti super mercadoksesta tai markkinoilta ostetulta kasetilta. Rumbaa ja salsaa (kannessa lukee tosin cumbia, josta asianharrastava osaa selittää enemmän) osaavan ison orkesterin säestämänä. Laulajat, etenkin Sylvia ihan ässiä. Sydänveristä latinotulkintaa espanjaksi, sahansoittoa(!) ja suoraan Los Mutantes-bändin mieleen tuovaa lattaria. Tajutonta kamaa ja tykitystä sadalla prosentilla.
Ja kaikkein hulluinta, että tämä on aikanaan lätkäisty jonnekin lomakohteen vedätysmarkkinoille!
Year by Year: Best Albums of 1970 – 11-22
18 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti