Dueling Banjos - Elokuvasta Syvä joki 1973

Deliverance, eli suomalaisittain 'Syvä joki' on klassikkoelokuva, joka toimii edelleenkin ja karistelee romantisoituja kuvia erämaiden ja syrjäseutujen ihmisistä - tai sitten luo omanlaisia sellaisia..
Elokuvan tunnetuimpia kohtauksia on possuleikin lisäksi tämä alkupään pätkä, jossa jälkeenjäänyt autistinen poika jammaa yhden kaupunkilaishahmon kanssa. Jammaus päättyy pojan infernaaliseen ja virtuositeettiseen banjonpikkaukseen ja on kaikessa ahdistavuudessaan luonut banjonsoitto-fantasioita jo usealle sukupolvelle. Itsekin kuulun tähän ryhmään; ostin muutama vuosi sitten banjon ja fantasioin samanlaisesta virtuoositeetista. Banjo soittimena paljastui kuitenkin luonteeltaan ja komppikädeltään vakaampien soittimeksi. Jos esikuvat ovat jossain Johnny Thundersin suuntaisessa paiskomisessa, unohda banjo. Siis Unohda.

Elokuvan kohtauksen musiikin soittivat Eric Weissberg ja Steve Mandell. Se irrotettiin sinkuksi ja se nousi Yhdysvalloissa huimalle listasijalle #2. Kappale ei kuitenkaan ollut Weissbergin ja Mandellin, vaan se perustui Arthur Smithin ja Don Renon vuonna 1955 tekemään 'Feundin Banjos' kappaleeseen, joka esitettiin kaikelle kansalle vuoden 1963 'The Andy Griffith Show'ssa. Kappale itsessään sisältää elementtejä kansansävelmä 'Yankee Doodlesta'. Kappaletta käytettiin elokuvassa luvatta ja Weissberg voittikin lakituvassa saaden itsensä säveltäjäksi ja hillot tilille.

Knoppitietona kohtauksesta; jälkeenjäänyttä soittajaa näyttelevä Billy Redden ei kuljettele sormiaan ollenkaan banjolla, vaan paikallinen muusikko Mike Addis soittaa käsillään Reddenin selän takaa.