lauantai 8. elokuuta 2015

Bunny Wailer - Blackheart Man 1976

The Wailersien juuret menevät 60-luvun puolelle, jolloin Trenchtownin slummissa asuneet Bob Marley, hänen ottoisänsä poika Bunny Livingstone (myöhemmin Wailer) ja isokokoinen katupoika Peter Tosh perustivat kolmimiehisen lauluyhtyeen. Kolmikko levytti lukemattoman määrän sinkkuja paikallisille riistostudioille. Diilin henki oli pari pikkuseteliä muusikoiden kouraan ja sinkku ulos. Kaikki loput jäivät julkaisijalle. Nälissään oli tehtävä töitä elääkseen.

Wailersien ura lähti kuitenkin hitaaseen nousuun ja kiinnitti Island-levy-yhtiön johtajan Chris Blackwellin (jolla oli jamaikalaisia yhteyksiä) huomion. Yhtye levytti suurelle levymerkille timantinkovan pitkäsoittonsa, joka jäi kuitenkin viimeiseksi kolmikon tasapuolisesti tekemistä, tai ainakin sisältöön vaikuttamista levyistä. Levyä seuranneella Isoon Britanniaan, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin suuntautuneella kiertuuella Blackwell soitatti yhtyettä sen suosiota pienemmissä paikoissa, sekä "in-mestoissa", kuten Andy Warholin hovin suosimissa Max Kansas Cityissä. Peliliike oli pidemmän päälle varmasti kannattava, mutta Wailers-yhtye soittajineen koostui kivenkovista vanhaa testamenttia jointtia sytyttäessä siteeraavista rastafari-uskovaisista ja avoin homoseksuaalisuus ja huumeidenkäyttö näyttivät näiden silmissä täydeltä Babylonin menolta. Bob itsekin tuomitsi kovaäänisesti sodomian, mutta kaikkein koviten maailman- ja kiertuemenon otti Bunny Wailer, joka alkoi kiertueen jälkeen siirtyä takavasemmalle. Hän osallistui vielä seuraavan levyn tekoon, mutta ilmoitti ettei osallistu enää sen promoamiseen tarkoitetulle Pohjois-Amerikan kiertueelle.

Wailer vetäytyi soittohommistaan saamilla rahoillaan ostamalle tilalle ja oli Marleyn ja Toshin julkaistessa omat Wailersien jälkeiset soololevynsä erakoituneen ja hengellistyneen miehen maineessa. Kesti vielä kaksi vuotta ennenkuin Bunny Wailer oli valmis levyttämään ja julkaisemaan oman soolodebyyttinsä. Levyllä soittaa käytännössä koko Wailers-jengi Bobin ja Peterin laulaessa vielä taustoja (ja Toshin soittaessa leadeja ynnä muuta). Rummut soittaa Carlton Barret, bassossa vuorottelevat Familyman Barret ja Robbie Shakespeare ja kitaraa soittaa Earl 'Chinna' Smith. Tuttuja nimiä jamaikalaisten levyjen takakansista.

Kolmikon soolodebyyteistä Wailerin levytys on rootsein ja ruohonjuuritasoisin. Puskamystiikkaa, jossa on reggaelle ominaisen basso- ja rumpudominoinnin lisäksi huiluja ja akustisia kitaroita keventämässä sointia. Mukana on runsaasti myös rastafarien perkussiota. Jo levyn avaavanimibiisi näyttää Wailerin olevan täysin kaksikon Marley-Tosh veroinen lauluntekijä. Osa biiseistä on kaivettu Wailersien vanhoista aihioista ja levytyksistä. Tässä ei ole myöskään mitään poikkeavaa kolmikon tekemisistä, sillä jokainen heistä kaiveli myös vanhoja biisejään uusille levyille. Wailerin debyytin voi surutta julistaa kolmikon parhaaksi ja levy itsessään on yksi reggae-musiikin parhaita noin muutenkin.

Ei kommentteja: