Ike & Tina Turner - Nutbush City Limits 1973

Tina Turnerin osittain omaelämänkerrallisen biisin mukaan nimetty Nutbush City Limits jäi pariskunta Ike & Tina Turnerin viimeisiksi levytyksiksi yhdessä. Kappale julkaistiin sinkkuna ja se pärjäsi R&B/Soul-listalla kohtuullisesti, mutta ei erinomaisuudestaan huolimatta ollut valtavirtahitti.
Itse asiassa kaksikon musiikki ei pariskunnan korkeasta musiikillisesta profiilista huolimatta hätyytellyt listojen kärkipäätä lukuunottamatta paria vuotta aiempaa Top10-luentaa kappaleesta 'Proud Mary'.

Tämä levy kertoo myös omalla tavallaan miksi: samaan aikaan Marvin Gaye ja monet muut julkaisivat tiedostavia valtavirtaan astuneita albumeja ja I & T:n (tai siis Iken) levykokonaisuuksia voi kutsua exploitaatioiksi. Ike poseerasi kansissa mustien panttereiden asussa, levyiltä löytyi muutama nyrkin kova funk-vetäisy, mutta kokonaisuudet olivat hajanaisia, eivätkä soittajat tahtoneet pysyä bändeissä. Syyt tähän löytyivät todennäköisesti Iken hankalasta luonteesta ja narkomaniasta.

Nutbush City Limits ei ole läpeensä huono levy. Tai oikeastaan ollenkaan, mutta silti enemmän kasa irtobiisejä, jotka on kyllä soitettu ärhäkän funkisti ja mukana on mausteena aikansa uutuutta; syntetisaattoria. Nimibiisistä liikkuu edelleen huhuja, että sillä soittaisi samaan aikaan Los Angelesissa asunut Marc Bolan, mutta lähteestä riippuen tämä joko luetaan todeksi, tai huhuksi. Joka tapauksessa biisi rokkaa t-reximäisesti ja on yksi Tinan uran parhaita biisejä. Levyllä pyöritään funkista souliin ja gospeliin ja Tinan laulu pitää kaikkea pinnan yläpuolella. Kuvaavaa on kuitenkin, että levylle on tehty uusi versio pariskunnan (tai no Tinan) kuuden vuoden takaisesta mestarillisesta luennasta 'River Deep, Mountain High', joka on todella väsynyt.

Rehellisyyden nimissä Ike Turnerhan on luettava samoihin rockin pioneereihin Chuck Berryn, Little Richardin ja Bo Diddleyn kanssa. Ihan ajallisestikin (aloitti levyttämisen jo 50-luvun puolella). Hän oli vastuussa myös populaarimusiikin historian ensimmäisestä levytetystä särökitarasta (Rocket 88). Mutta näiden knoppitietojen rinnalla voi miettiä miten hyvin yllämainitut kolme artistia olivat virran ja ajan hermolla vuonna 1973. Ei mikään läpihuono levy.