Ferox - Henry 7" 1992

Ymmärtääkseni anjalankoskelainen Ferox julkaisi muutaman vuoden olemassa olonsa aikana kaksi seiskatuumaista, joista tämä on jälkimmäinen. Näin bändin itsekin Kotkan nuorisotalolla joko tuona vuonna 92, tai seuraavana 1993. Muisti alkaa tehdä tepposia ja yhtyeet sekaisin, mutta muistaakseni tässäkin bändissä oli Sweetheartin tyyliin erikoisuuksia bassossa, eli oliko nauhat revitty veke ja jotain? Bändi näytti basistin muniin asti roikkuvan letin ja muutaman soittajan jättikeeseineen myös tulevan jostain ihan muualta, kuin maaseudulta Inkeroisista(?). Psyko- ja punkabillyä olin toki kuullut ja niitä Ferox soitti. Ei tajuntaaräjäyttävästi, mutta asenteella ja mieleenjäävästi.

Henry seiskan julkaisijana toimi Bizarre Records, jonka katalogin toisena levynä on internetin mukaan ainoastaan Isebel's Painin sinkku. Tuohon(kin) aikaan Kouvolasta tulevat bändit tuntuivat olevan valovuoden edellä tasossa ja mielenkiinnossa verrattuna omien kavereiden ylimielisiin kotkalaispop-virityksiin, tai vielä räikeämmin verrattaessa saman kaupungin tuon ajan väsyneisiin hard rock bändeihin. Puhumattakaan punkista, jossa lippua kantoi Hylky-yhtye, jonka Vihaan EP:tä pidetään yhtenä musiikkigenrensä tuon ajan väsyneisyyden pahimmista ilmentymistä.

Eihän näistä psyko-yhtyeistä mikään keksinyt kidutuspyörää uudestaan, vaan Crampsin hengessä mennään. Sanoituksissa pyörivät sarjamurhaajat (Henry) ja kauhuelokuvat (B-puolen Serpent and the Rainbow). Periaatteessa simppelit billyriffit soitetaan hivenen kimurantin ja liikutaan tietty sitten sinne Dead Kennedysten suuntaan. Laulussa on Lux Interiorin lisäksi punk-rääkymistä, eikä öy-öy-tä. Kotimaisista yhtyeistä tätä voi surutta verrata tamperelaiseen Garbagemeniin. Kakkospuolen biisi on omaan makuuni jopa parempi, kuin paraatipuolen.

Sinkku tarttui kirppikseltä mukaan kahdella eurolla ja oli kummankin niistä arvoinen.