MGMT - Little Dark Age 2018

Blogissa on nautittu rautaisannos MGMT-yhtyettä. Otetaan bändin uusin, viime vuonna julkaistu ja parina sitä edeltävänä äänitetty levy käsittelyyn, koska kuuntelin tämän ekan kerran jo viime vuoden puolella. Enkä hirveästi pitänyt siitä. Tai saanut oikein mistään siitä kiinni.

Tämän jälkeen on tullut ostettua bändin deby ja Sonic Boomin tuottama Congratulations, jotka ovat tässä syksyn, talven ja kevään aikana soineet aika paljon. Levyt ovat jo miltei ja yli kymmenen vuoden takaa, joten omissa silmissä ja korvissa "tuore" MGMT on ehtinyt jo varsin kypsään ikään. Tätä edeltävä pitkäsoitto on kuulematta, mutta 'Little Dark Agesia' pidetään paluuna iskevämpään kappalemateriaaliin kyseisen levyn ja Congratulationsin jälkeen. Aikaa edeltääjäänkin nähden on ehtinyt kulua viitisen vuotta.

Koska olen kuunnellut yhtyeen tuotantoa käänteisessä järjestyksessä, niin omasta korvasta jäi ehkä edellisellä kerralla kuulematta ne MGMT:n vahvuudet tai tavaramerkit, jotka soivat toki tälläkin äänitteellä. Huomio kiinnittyi ehkä myös levyllä olevaan "tämän hetken soundiin" joka omasta mielestäni vähän peittää edellisten omalaatuisen audion. Välillä toki tällainen pappakin tunnistaa tämän hetken underground-soundeja, eli esimerkiksi Little Dark Agella usein soivan huojuvan vaporwaven, joka on nyt niin valtavirtaa, että soi tällaisien yhtyeitten levyillä.

VanWyndgarden ja Goldwasser jakavat sävellyskrediitit ja heidän messissään on puolella levyn biiseistä vielä muita. Erobiisiksi olettamani 'When You Die' on tehty yhteistyössä kulttiartisti Ariel Pinkin kanssa ja latoo vihamieliset toiveensa kohtuullisen tarttuvan elektropopin päälle. Taustoja biisillä laulaa Sebastien Tellier. Kyseinen kappale oli myös edellisellä kerralla mieleen jäänyt, mutta Little Dark Agen pyörittyä soittimessa useampaan kertaan se alkaa tuntua niin sanotusti "grower" albumilta, eli kappaleista ja jutuista saa kerta kerralla enemmän irti sekä mielenkiintoa, että tarttuvuutta. Ehkä kasarimainen vaporwave oli myös lievä turn-off, sillä levyn aloittavat 'She Works Out Too Much' ja nimibiiisi nojaavat tällaiseen jumppavideosoundtrackkiin. Levy on kaikinpuolin hyvin funk, mutta tätä soundia on ollut jo pitkään joten MGMT on lähtenyt jonon edeltä ehkä keskelle. Silti VanWyndgarden ja Goldwasser kirjoittavat sen verran hähmäisiä, mutta melodisia biisejä, että tästä pitää. Levyn lopusta korviin nousee raukean melankolinen 'When You're Small', joka tarjoilee sanoituksessaan jonkunnäköisiä viisauksia MGMT:n höpötyyliin. Päätösbiisi 'Hand it Over' tarjoilee pienimuotoista kauneutta Beach Boys-yhtyeen 70-luvun alun tyyliin.

Mitään suurempia viisauksia ei tässä ole, muuta kuin että levyjä kannattaa kuunnella useamman kerran ja mielellä.