Talk Talk - Spirit of Eden 1988

Talk Talk-yhtye kuuluu siihen lukemattomaan joukkoon "kaupallisia yhtyeitä", jotka kuuluivat ja näkyivät omassa lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa, mutta jotka tästä syystä sitten omissa valinnoissaan sivuutti myöhemmin täysin. Sekaannusta aiheutti myös samalla tavalla nimetty aikalainen 'The The', joka sekin kai on ihan aikuisten oikeasti hyvää musaa? Talk Talk perustettiin 1981 ja se seilasi uuden aallon vesillä yhdistellen kevyen synteettistä soundia, ehkä lähimpänä Duran Duranin tyyliä.

Mark Hollisin johtama yhtye kapeni ensilevyn jälkeen trioksi ja bändin 'It's My Life' samannimiseltä levyltä oli pikkuhitti Englannissa ja astetta suurempi manner-Euroopassa. Kolmoslevy 'Color of Spring' menestyi kotimaassaan paremmin, nousten top10 ja kelpasi uudestaan Euroopan mantereenkin puolelle. Jo tuolla levyllä oli selkeitä askelia pois niin sanotusti kaupallisen musiikin alueelta, mutta tämä neljäs levy oli sitten suora hyppy, joka johti levy-yhtiöriitaan ja yhtye levytti viimeisen 'Laughning Stock' albumin Polydorille. Basisti Paul Webb lähti tässä vaiheessa jo kävelemään bändistä ja yhtye hajosi pian levyn ilmestymisen jälkeen 1991.

Spirit of Eden jämähti edellisen albumin myynnistä ja sai aikanaan kovasti arvostelua, mutta niinhän sille ja seuraajalle sitten kävi, että niistä on tullut tietynlaisia 80-90-luvun taitteen kulttilevyjä. Ehkä Mark Hollis teki todellakin harkiten niin sanotun kaupallisen itsemurhan, mutta levyt ja niiden musiikki ovat nousseet uuteen arvoonsa, ollen myös aikaansa nähden vaikeasti sijoitettavia. Toisaalta ehkä juuri tästä syystä levyt ovat kestäneet ympäröivää aikaa tavallista paremmin.
Periaatteessa henki ja meininki on kahdeksankymmentälukulaista, mutta kappaleet äärimmäisen riisuttuja, soundit sekoitus kylmää ja kuumaaa ja biiseissä käytetään hiljaisia hetkiä myös yhtenä instrumenttinä. Aikana, jolloin tuotannossa "More was More", tämä oli täysin puhdas kannanotto.

En tiedä mitä Hollisin henkisessä tilassa levyn äänittämisen aikaan 87-88 tapahtui, mutta levy on jollain tavalla sananmukaisesti hengellinen ja myös oudosti jazzin ja folkin sekainen. Vaikkei se ole varsinaisesti edes akustinen. Jälkimmäiseen tyyliin homman sitoo myös osittain sillä soiva brittifolk-legenda Danny Thomasin läskibasso. Levyn tuottajana toimi "bändin neljäs jäsen" Tim Friese-Greene, joka on myös sävellysvastuussa yhdessä Holliksen kanssa. Muita nimekkäitä soittajavierailuja olivat "punkviulisti" Nigel Kennedy ja Stockhauseninkin kanssa yhteistyötä tehnyt Hugh Davies, joka soittaa kodinkoneistaan koottua elektroakustista 'shozyg'-soitintaan. Musiikillisesti tästä tuli sitten jotain sellaista, mitä 2000-luvulla kutsuttiin termillä post-rock. Spirit of Edeniä kuunnellessa mieleen ei voi olla tulematta myöhempi samasta maasta ja mullasta ponnistanut Radiohead-yhtye ja sen johtohahmo Thom Yorke.

Levyn julkaisu ei mennyt sopuisissa merkeissä. EMI:n johtokunta kuunteli kasettinauhaversion ja ilmoitti Hollisille ja kumppaneille, että levyyn on tehtävä muutoksia jotta se menestyy kaupallisesti. Hollis/yhtye ei tähän suostunut ja oletti muutenkin, että sopimuksen seuraava albumi ei tule saamaan tuotantoonsa pennin jeniä. Asiaa käytiin oikeudessa asti, missä yhtye vapautettiin velvollisuuksistaan. Arvata saattaa, ettei EMI laittanut puntiaan myöskään levyn markkinointiin, vaikka sitä meni kauppoihin vielä edellisen maineella. Talk Talk ei myöskään tehnyt levyä tukevaa kiertuetta, joten kaipa tässä kaupallisesta itsemurhasta voi puhua.

Seuraavan levyn jälkeen Talk Talk hajosi. Rytmiryhmä teki musiikkia keskenään ja Mark Hollis julkaisi ainokaisen soololevynsä 1998 vetäytyen tämän jälkeen musahommista. Basisti Webb julkaisi aivan taannoin soololevynsä, jolloin odotukset ja ihmettelyt kääntyivät taas Mark Holliksen suuntaan. Hollis kuoli 25. helmikuuta 2019.

Itse levyn fyysinen kappale on ollut pitkään hakusessa paikallisilta kirppiksiltä. Mieluiten halvalla hinnalla. Yhtälö aikaisemmasta hittibändistä ja sen "oudommasta levystä" kuulostaa siltä, että divarien ja kirppisten hyllyt notkuisivat Spirit of Edeneitä, mutta näin ei ole. Oma kuuntelukin on suoritettu spotifyn kautta.