Alwari Tuohitorvi on juonne suomirockin historiassa, jota yhtye itse mielellään muistelee ja monet; siis_todella_monet kuuntelivat Ganesin ohella nuoruudessaan, mutta suurempaan musakaanoniin sitä ei ikinä oikein haluta mukaan.70-luvulla vallitsi toki vahva jako jytän ja "fiksumman" musiikin välillä, Tuohitorven laulaessa itse tekemiään ja kääntämiään jytäbiisejä samaan aikaan, kun Lindholmit ja Wigut soivat valveutuneempien stereoissa.
Ganes on oman kunnianpalautuksensa saanut jo ajat sitten, mutta "Suomen toisiksi suosituin yhtye" ei tule sitä varmaan saamaan ikinä. Itse musassa ei ole sinänsä mitään vikaa. Soitto kulkee, kappaleet ovat välillä jopa kunnianhimoisia, tai ainakin laadukkaasti tehtyjä ja jos tuotanto ei olisi ollut tuohon (suomeksi laulettuun) aikaan noin käppää, niin musahan jytäisi todella kovaa. Nyt se jytää jälkiviisaasti juuri sopivan käppänäkkärisesti.
EMI-yhtiön vuonna 1998 julkaisema kokoelma kokoaa samalle CD:lle yhtyeen 70-luvun puolenvälin kappaleita ja laulukieli vaihtelee suomen ja vuoden 1976 ja 1978 Alwari T. nimen alla levytettyjen enkkukielisten albumien tankeron välillä. Kansainvälistä uraa ei tällä saatu, enkä tiedä kävikö Alwari T. edes ikinä ulkomailla. Suomenkielisissa biiseissä on välillä menoa ja kielikuvia, joita Jukka Nousiainen on kuunnellut tuntikausia. Lyriikat heiluvat jossain typerän ja näppärän välillä, eikä lopullista tuomiota pysty antamaan. Mutta jytästähän tässä on kyse.
Bändi aloitti jo vuonna 1968, julkaisi omakustannesinglen, mutta hajosi ensimmäisen kerran vuonna 1972 bändin kolmasosan mennessä asepalvelukseen. Primus motor Jukka Rautianen kokosi kuitenkin pian toisen kokoonpanon, jossa bassossa oli tuleva MSL-studiomies ja 'Hormoonihiiret' Syksyn sävel-mies Mika Sundqvist. Bändistä tuli takuuvarma keikkalatojen täyttäjä, vaikka pitkäsoitot eivät listojen huipulla keikkuneetkaan. Mutta sinkkuhittejä tuli muutamakin. Punkin ja uuden aallon vyöryessä Suomeen yhtye muuttui yhdessä yössä totaalisen epäsuosituksi ja tämä leima sitä painaa varmaan vieläkin, vaikka sen biisit ovat pyörineet c-kasettinauhurista tuhansien rintamamiestalojen viistokattoisissa teinihuoneissa, Alvin Stardustin ja Rubettesien tuijotellessa seinän julisteista. Jälkimaineeseen lienee vaikuttanut, että Remu jengeineen koetaan niin sanotusti aidoksi asiaksi ja tekemiset tosissaan tekemiseksi, kun Tuohitorvella vähän tuollainen crowdpleaser fiilis ja ehkä helppoheikin maine laulukielen vaihtoineen.
Tämä on sikäli vähän sääli, koska eihän Alwari Tuohitorvi ollut mikään sysipaska yhtye, vaan parhaimmillaan siellä neljän tähden tuntumassa. Tästä saa hyvän kuvan vaikka kappaleesta 'Mykkä oon'. Enkunkielinen kama tuo välillä hämmentävästi mieleen hyvän power-popin tai jopa parin ekan levyn aikaisen Big Starin. Ainakin tuotannoltaan. Ehkä tuotannon laatu oli muuten vähän epätasaista, mutta parhaimmillaan yhtye on kunnon unsung-osastoa. Plus kokoelman loppuun laitettu Sundqvistin hittisinkku 'Moottoripyörä on moottoripyörä' on vähän kumma valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti