Pidin aiemmasta boogiesta ja ensilevyjen parodian rajamailla hoippuneesta terapia-käppähevistä, mutta niistä ei tällä levyllä ole jäljellä juuri mitään. Kokoonpanokin on tällä toistaiseksi (ja todennäköisesti) viimeisellä levyllä tiivistynyt.
En tiedä miten heviyleisö on bändin ottanut vastaan. Tuskin hyvin, vaikka Steel Mammoth vetelee tällä viimeisellään vanhan Tankin, Venomin ja muiden punkista ponnistaneiden brittihevareiden tahtiin. Veikkaampa, että Mammothin ulosanti on Sonata Arctica-porukalle ihan liian punk. Punkkareita taas on liian vähän.
Pirisen että kumppaneiden riffit ovat saatanan hyviä ja levy jytää alusta loppuun. 'The Dark Behind the Dark' kumartaa ehkä Lehtisalon fanittaman 'Thor'in suuntaan.
Jostain käsittämättömästä syystä Steel Mammothia tungettiin aikaisemmin lehdissä kraut-termin alle, millä ei ole kyllä mitään tekemistä tämän musiikin kanssa. Jos tämä oli nyt tässä niin yhtyeelle jäi kuitenkin hieno kehitys terapia-käpästä kunnon venom-menoon.
Nämä kaksi levyä on julkaistu ainoastaan vinyyli-formaatissa, ja siis ainoastaan trüü-digaareille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti