Saman kaltaista omaa ohjelmoitua kausitahtia noudattaa tuskissaan kouristeleva ja kakova musiikkilehdistö, joka julkaisee vuoden lopussa pakolliset vuosittaiset listansa levy-yhtiöiden syöttämästä tavarasta. Tämä 'vuoden tärkeimmät levyt' on lähtökohdiltaankin koominen, sillä uusi levyhän voi olla äänitetty osiltaan jo kahta vuotta aiemmin. Miten se kuvastaisi siis juuri vuotta 2012? Muutenkuin käyttöpäivän mukaan?
Vaikka tänä vuonna onkin Maya-kalenterin maailmanloppu, tällä kertaa ei tietenkään niputeta ja tärkeillä samaan tahtiin, kuin vuonna 2000 (tekee ristinmerkin.. millenium will rise again!). Vuosituhannen vaihteeseen oli toki sidottu monta aikaisemminkin tehtyä kappaletta ja populaarikulttuuria, jotka arvailivat miltä vuonna 2000 kuulostaa ja näyttää. No, silloin kuulosti ja näytti samalta, kuin muulloinkin uutena vuotena; oli pimeää, pakkasta ja pitkät taksijonot.
Mikäli tässä vaiheessa ei ole vielä selvinnyt, niin sanotaan se ääneen; Levyhylly ei tänäkään vuonna listaa vuoden levyjä. Aiemmista vuosista poiketen olen tänä vuonna ostanut ja kuunnellut netistä paljon tuoreita, samana vuonna julkaistuja äänitteitä. Olen myös ostanut enemmän 'lähimusiikkia', eli omakustanneseiskoja ynnä muuta itse ja rahasetien ulkopuolella tehtyä kamaa. Livemusiikinkin kuuntelu on mennyt pitkälti tähän tyyliin.
Mutta palataan aikansa musiikkiin; lainasin kirjastosta musiikin- ja radion pitkänlinjan työntekijä Outi Popin 'Poplogia suomipopin lyhyt historia'-teoksen vuodelta 2002. Nopeasti laskien siis aika tarkalleen kymmenen vuotta sitten julkaistun teoksen, joka oli koostettu aikansa (ja toki aikaisempienkin Hectorin jne.) musiikkikentän kuumien nimien kokemista keikka- ja muista kokemuksista.
Artistikaarti ja kirjoitukset olivat silmiä avaavia; ne koostuivat sellaisista tärkeistä ja mieleenjäävistä bändeistä ja ilmiöistä, joilla on koko ajan paikka sydämessämme, kuten Kyyria, Ultra Bra, Radio City, Apulannan mielenilmaisut tärkeässä Jyrki-ohjelmassa, Jyrki-ohjelma, Rasmus, Kwan, HIM, Killers, LAB, Hunajamelonit, Jyrki-ohjelman 'juontajat', Koneisto-festivaalit, Jyrki ja niin edelleen.
Lienee kaikille selvää yllämainistusta listasta, että huolimatta aikansa kuvasta kukaan täysipäinen, ainakaan tätä blogia seuraava ei koske mainittuihin artisteihin tai ilmiöihin kymmenen vuotta pitkällä tikullakaan. Mutta sellaista oli vuonna 2002.
Kymmenen vuotta myöhemmin Apulannan soittajat liputtavat pressanvaaleissa konservatiivisen pankkisedän puolesta ja tuhannet ikäpolven kaverit seuraavat menestys-larppia perässä. Sellaisetkin, jotka sedän suorittamat toimenpiteet ministerinä pistivät syrjään jokapäiväisestä työelämästä tähän päivään asti. Anssi Kela jäi yhden hitin ihmeeksi, kukaan ei edes muista jotain LABia tai muita. Levyteollisuus kuolee ja musiikkiohjelmia ei enää teeveen peruskanavilta tule. Onneksi. Kaikki tässä nihkeässä ajassa on saanut kiinnostuksen ajautumaan vahvemmin DIY-musiikin pariin.
Tästä saammekin huonon aasinsillan tähän päivään. Levyhylly-blogi ei ole häviämässä mihinkään, mutta kesän jälkeen kirjoitusten tahti on hidastunut. Musiikinkuuntelun väheneminen ei ole syynä, sillä sitä olen tänä vuonna tehnyt varmaan enemmän, kuin milloinkaan. Mutta kuuntelu keskittyy pahasti omiin treeninauhoihin tai jopa toisten sellaisiin. Musiikkia ja sen tekemistä on tullut harrastettua sen verran runsaasti, että siitä kirjoittamiseen ei usein tunnu jäävän aikaa (vaikka täytyy myöntää, että suurinhan osa tämänkin blogin kirjoituksista on ihan kymmenessä minuutissa hutaistuja). Mutta se energian riittäminen.
Tämän vuoden musiikilliset hommat ovat johtaneet siihen, että on tullut soitettua paperilla aika näyttävässäkin kavalkadissa; Nosturin alakerta, Lepakkomies, Lahden Torvi, Kiasman terassi ja niin edelleen. Kahdeksan keikkaa kaikkien prokkisten kanssa. Sain melkein
Mutta mitä helvettiä, tämähän kuulostaa joltain anteeksipyyntelyltä, mitä se ei todellakaan ole. Jos palataan vielä tähän vuoteen ja levyhyllyyn, on tullut sattuneista syistä kuunneltua törkeästi punkkia ja ostettua sikanaan uutta ja käytettyä vinyyliä. Ja Dr. John julkaisi vuonna 2012 paremman levyn, kuin 2002.
Tähän omaa satoa vuodelta.
Ja miksei:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti