Erinäisten sivulajien tuhouduttua ja sulauduttua homo sapiensista tuli päälaji ja se levisi ympäri maapallon. Tässä vaiheessa ilmentyi myös eroja eläimen.. anteeksi ihmisen pääkarvoituksen laadussa. Edelleenkin lähempänä päiväntasaajaa pään karvoitus, eli tukka on yleisesti mustaa ja kiharaa, poistuessa sieltä pohjoista kohti se vaalenee niin paljon, että se antaa paremmin läpäistä ultravioletti-säteilyä ja samalla myös tuoda auringon valon mukana vaikeammin saatavaa d-vitamiinia.
Hiuksia ja pään karvoitusta kohtaan liittyy monia geneettis/käyttäytymispohjaisia näkemyksiä. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että terve pitkä tukka kuvastaa lajin muiden jäsenten silmissä kantajan hedelmällisyyttä ja elinvoimaa. Niin naisilla kuin miehillä. Tosin joissakin afrikkalaisissa kulttuureissa asia nähdään päinvastoin, joten kysymyksessä on myös aimo annos kulttuurista vaikutetta.
Koska hiukset olivat (ja ovat) pitkälti ihmisen ainoa osa, johon yksilö pystyy aktiivisesti vaikuttamaan ja muokkaamaan, ne ovat kautta historian toimineet myös kulttuurin ja yksilön ajatuksia ilmentävänä ilmaisukanavana. Ohjeita siitä, miten niitä tulee pitää ja hoitaa on myös piisannut koko historiallisen ajan Vanhaa ja uutta testamenttia myöten. Raamattu kertoo vanhan testamentin puolella pitkän tukan ihanuuksista ja nostaa sankariksi Samsonin hahmon. Uuden version puolella ääni on jo muuttunut ja ylistää lähinnä naisten sulot piilottavaa tukkaa. Juutalaisethan taas ortodoksityylissään kieltävät naisia edes näyttämästä julkisesti omaa tukkaansa, kuten myös muslimit. Toisaalta itäinen kirkko taas piti hyvänä miesten pitkää naama- ja pääkarvoitusta.
Pitkä tukka palmikoituna, sidottuna tai vapaana on ollut vallitseva käytäntö niissä populaatioissa, missä tukka nyt on kasvanut käkkärän sijasta pituutta. Länsimaiden historian kannalta tärkeimpänä voitaneen pitää Kreikkaa ja sen kulttuuria, missä vapaalla miehellä oli pitkä tukka. Tukan lyhyeksi leikkaus on ilmentänyt ja ilmentää edelleenkin tietynlaista alisteisuutta; sotavangeilta ja orjilta leikattiin tukka lyhyeksi, sotilaan tukka on lyhyt, oravanpyörän jäsen leikkaa naapurinkaltaisen sikaniskasiilitukan.
Vapaalla miehellä oli, vaikka sitten Juice-tyyliin keskeltä kalju, mutta pitkä tukka. Kreikan loiston loppuaikoina maan kulttuuri omaksui yleisesti lyhyemmän hiusmuodin (ei kuitenkaan mitää jenkkisiiliä) ja ainoastaan kapinallinen ja kaikkia vastaan oleva Sparta piti edelleen pitkän hiusmallin puolta. Historiaa eteenpäin mentäessä myös Roomassa suosittiin aluksi pitkää tukkaa. Ainoastaan itse pää-Rooman kaupungissa ja alueella suosittiin lyhyttä hiusmallia. Tästä johtuen Julius Ceasar pakkoleikkautti valloittamansa Gallian alistettujen barbaarien pitkät tukat lyhyiksi.
Barbaarien kosto koitti sitten muutama sata vuotta myöhemmin, jolloin pitkätukkaiset viiksekkäät barbaarit valloittivat ja tuhosivat ja alistivat läntisen Rooman. Tästä eteenpäin pitkä hiusmalli oli taas vallitsevana eurooppalaisen ylimystön piirissä. Pesantit ja muu vähemmän vapaa roskaväki pitivät lyhyttä tukkaa.
Joka tapauksessa vielä 1900-luvun alkuun tultaessa normaalin väestön hiustyyli ja malli oli edelleen nykyistä länsimaissa esiintyvää yleisintä hiusmallia pidempi. Käännös, vaikkakin jyrkkä ja edelleen erittäin sitkeään juuttunut tapahtui vasta 1. maailmansodan juoksuhaudoissa, joissa taisteltiin ihmisten lisäksi syöpäläisiä vastaan. Lyhyt tukka oli vähemmän altis täitten, kirppujen ja luteiden vahingoille ja pesäksi. Sota loppui ja seuraavaa alettiin odottaa. Tässä välin naistenkin tukan pituuteen ja tyyliin alettiin kiinnittää huomiota. Kaupungeissa - maaseudullahan tukka piilotettiin pitkälle 50-luvulle asti. Seuraavaa maailmansotaa sodittiin myös viisi vuotta, mutta natsien tappion lisäksi sodan jälkimainingeissa myös lyhyt tukka jäi voitolle.
Vaikka tortun päätä vähän nostettiin jo 50-luvun rokin kohdalla tätä 'kunnon miehen tukka' muotia ja elämäntyyliä vastaan nousivat julkisesti ensimmäistä kertaa 50-luvun lopussa beatnik-runoilijat. Nämä kasvattivat hiuspehkoaan rohkeasti yli korvien, jopa harteille asti. Hiusten 'pitkuuden' määritelmähän on aika- ja kulttuurisidonnainen. Körtti olisi ollut 50-luvulla pitkätukka. Tukan pituus miehellä oli kuitenkin vielä 60-luvun alun Englannissakin aihe päästä valtakunnallisen yleisradioyhtiön tv-ohjelmaan kuultavaksi tästä oudosta ulkonäöllisestä poikkeamasta.
Beatnikkien vaikutus 60-luvun kulttuuriin oli itsessäänkin vahva, mutta jotain yksittäisen artistin ja yhtyeen voimasta kertoo se, että The Beatles yhtyeen johtohahmot olivat myös perehtyneet kyseiseen liikkeeseen ja omaksuivat sieltä 'hurjan pitkät tukkansa'. Tämä aloitettiin yhtyeen kohdalla 60-luvun alussa korvien yli kasvattamisella ja lopetettiin vuonna 1970 muniin asti olevilla hiuksilla ja parroilla. Koska bändi oli maailman suurin ja kaunein, sen esikuvavaikutusta ei voi mitenkään väheksyä, eikä vaikutusta samaan aikaan ja myös beatnik-vaikutteista ponnistaneeseen hippiliikkeeseen. Yhtyeen mukana tuli myös itämaisia vaikutteita Maharashin ja Intian pyhien miesten leikkaamattoman karvoituksen kanssa (myös Intian sikhi-miehet ovat läpi historian olleet pitkätukkaisia). Kotoisen Suosikki-lehdenkin ihkuäänestyspalstan nimi oli 'Karvapää-galleria' ja täällä ei sentään tuohon aikaan keksitty mitään itse. Ainakaan Suosikissa.
Yhtäläisyyksiä vastakulttuurin ja historian 'vapaan miehen' pitkän tukan välillä ei ole vaikea vetää. 70-luvun alussa jokainen tiedostava nuori mies kasvatti vähintään pulisongit vastustamaan kahta autoa kloonitalon edessä - jossa hän todennäköisesti viisi vuotta myöhemmin asui. Tyyli omaksuttiin myös mustien puolen kulttuuriin, jossa esimerkiksi rastafarien tukka lockseineen kasvatettiin pitkäksi esivaltaa ja yhteiskuntaakin vastaan, silloin kun se pitkäksi kasvoi.
Lopulta pitkän tukan kapinalle kävi kuitenkin vähän hassusti. Vaikka punk-rock syntyi Amerikoissa ja käytännössä kaikki sen pioneeribändit olivat niin sanotusti pitkätukkia (Patti Smith Group, Ramones, Modern Lovers jne.), homman tuotteistamassa Englannissa ja sen proge-murhan yhteydessä lyhyestä tukasta tuli kapina musiikkiteollisuutta, vallitsevaa 'hippihenkeä' ja muuta pysähtyneisyyttä vastaan. Ramones oli varmaan ainoa punkin pitkätukkaporukka, jota siedettiin ja matkittiin ulkonäöllisesti. Esimerkiksi australialainen The Saints ja sen menestys kärsivät Lontooseen muuton jälkeen ihan todistetusti bändin pitkistä tukista ja kirpputorivaatteista.
Homma jatkui tästä vielä uuden aallon puolelle, joka sinänsä otti audioon mukaan niitä kyseenalaisia progen elementtejä nytkytyksen lisäksi, mutta yritti todistella uudella hiustyylillä olevansa jotain uutta ja tuoretta. Menestyjällä oli pakko olla outo hiusleikkaus, joka muistutti jotain Bowien (äijähän oli alunperin tavis folkki-pitkätukka) hämmentävintä leikkausta. Artistin lavatukka oli lavatukka ja kuvauksia varten pystytetty, mutta tavisjäljittelijät ottivat homman joskus niin tosissaan, ettei edes kiparille voinut mennä ostamaan röökiä kuin puolen tunnin lakkauksen ja föönauksen jälkeen. Meni miltei 90-luvun taitteeseen, kunnes pitkät hiukset olivat taas yleisesti sallittuja mainstream-miesartistin kohdalla. Bonolla nyt oli 80-luvulla pitkä tukka, mutta mies nyt oli muutenkin jeesustelija.
Paitsi tietysti se poikkeus; Metalli, jonka viikingit louhivat kitaroillaan ikivanhan pyramidin juurella pitkä tukka perinteisten arvojen mukaan heiluen. 70-luvun alusta lähtien, jolloin bändien ensimmäinen aalto oli raskaaseen bluesiin hypänneitä hippejä joilla oli pitkä hippitukka. Tähän päälle vielä jotain Zeppelinin fantasia-viikinkikuvastoa. Hevi ilmiönä ja kuuntelijakunnan ilmentäjänä pohjaa toiselta puolen tietynlaiseen konservatiiviseen henkeen, jossa uusia ajatuksia ja vaikuttimia kaivataan yhtä paljon, kuin Princen kasettia Kotiteollisuus-bileisiin.
Oikeastaan 80-luvulla metallin puolella lyhyttä tukkaa voitiin pitää pitkälti erikoisuutena, jollaisia suosivat lähinnä punkista metalliin siirtyneet oudot tyypit. Tai Udo Dirkschneiderin ja Rob Halfordin tyyliset miehiset miehet. Heviähän tulee soittaa hikinauha ranteessa ja pitkä tukka päässä. Piste.
Tosin ysärin erikoismetalli toi mukanaan kaljuaan peittelevät sheivatut soittajat. Tämä on sikäli hassua, että 60-luvulla hiustyylin syntyessä arvailtiin nuorisosta, onko se nyt tyttö vai poika, kun ei hiuksista erota.
Mutta mitä tehdään, jos pälvi alkaa paistaa ja silti pitää olla villi ja karvainen viikinki? No, otetaan tietysti Iggy Popin tyyliin peruukki käyttöön. Huvittavaa tai ei, korvien yli ulottuva hiuspehko on tuonut myös varmasti ulkonäköongelmia monelle artistille, jonka hiuslaatu, tai tyyli ei ole täyttänyt sitten hämytukan, tai bowie-mallin vaatimuksia. Tukan harveneminen liittyy usein myös niin sanotusti ikääntymiseen. Ja pop- ja rock-kulttuuri ovat edelleen mainstreamissa nuorisolle syötettyä bulkkia, jossa fabu on fabu ja eilisen tähde. Tukka hyvin, kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti