RIP Edgar Froese 1944-2015

1900-luvun jälkimmäisen puoliskon musiikkivaikuttajat alkavat poistua näyttämöltä. Nyt vuorossa on Tangerine Dreamin perustaja ja ainoa alkuperäisjäsen Edgar Froese, joka nykykuvissa on näyttänyt hivenen huonovointiselta, mutta yhtyeen verkkosivujen mukaan keuhkoveritulpan aiheuttama kuolema oli kuitenkin yllättävä.

Vaikka Froese on myöhemmällä ajalla inflatoinut omaa ja Tangerine Dreamin musiikkia ei Levyhyllyssä voida tänään tehdä muuta, kuin ottaa kapulakki päästä ja viettää hiljainen hetki tämän oman musiikkityylinsä pioneerin edessä.

Edgar Wilmar Froese syntyi toisen maailmansodan loppupuolella Itä-Preussissa, josta perhe joutui sodan jälkeen muuttamaan Länsi-Saksaan. Tämä evakon elämä vaikutti toden näköisesti hyvin vahvasti hänen persoonaansa ja Froese taisi olla se, joka puki sanoiksi krautrockin ja kosmisen musiikin synnyn 'isättömien maasta', Saksasta jonka menneisyys oli ollut valheellinen ja nykyhetki raunioina ja rakentamisen alla. Hän opiskeli 60-luvun puolessa välissä Länsi-Berliinin kuvataideakatemissa maalausta ja kuvanveistoa, mikä selittää myöhemmästä musiikillisesta tekemisestä paljon.
Kaupungin Zodiak-klubi oli polttopiste, jossa kokoontuivat poliittiset aktivistit, taiteilijat ja muusikot ja jonka ilmapiiri oli yksi niistä, jotka laukaisivat saksalaisen 70-luvun musiikkikulttuurin sellaisena, kuin se nykyisin nähdään.
Paikassa perustettiin Tangerine Dream, jonka alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Klaus Schulze ja Conrad Schnitzler, molemmat myös elektronisen musiikin tulevia pioneereja. Tätä ennen Froese oli 'The Ones' beat-bändissä, joka pääsi soittamaan itsensä Salvador Dalin ateljee-studioon - tapahtuma ja tapaaminen, jolla oli suuret vaikutukset Froeseen.

Tangerine Dreamin ensimmäinen levy 'Electronic Meditation' oli vielä vahvasti Pink Floydin muodottomiin hetkiin nojaava, mutta Froese ja kumppanit lähtivät etenemään tuota polkua vielä pidemmälle nauhamanipulaatioiden, mellotronin ja uusien, mutta epävarmatoimisten syntetisaattoreiden kanssa. Homma pysytteli 70-luvun alun veitsenterällä yhtyeen pyrkiessä käyttämään koko ajan uusinta mahdollista teknologiaa. Tässä sivussa syntyi TD:n ja muiden aikalaisten toimesta musiikkityyli, jota aikanaan kutsuttiin 'suhinaksi', mutta sai 70-80-lukujen taitteessa (Enon suusta?) nimen 'ambient'. Tyylilaji voi pahimmillaan olla aikamoista äänitapettia, mutta yhtyeen 'Zeit' kaltaisen albumin edessä ei voi kuin mykistyä sen ankaran temaattisuuden edessä. 70-luvun puolessa välissä Tangerine Dream omaksui sekvensserit, jotka värittivät tuon ajan levyt nostaen yhtyeen kohtuullisen suureen suosioon Saksan ulkopuolella. Mestariteokset 'Phaedra' ja 'Rubycon' ovat tunnustetusti yksi myöhemmän elektronisen rytmimusiikin kivijaloista, joilla 80-luvulta ponnistanut teknokin lepää.

Suurten taiteilijoiden tapaan Froese ei yhteistyökumppanina ollut huhujen mukaan helpoimmasta päästä ja TD koki kultakautensa jälkeen miehistönvaihdoksia ja musiikki rupesi myös ajautumaan suuntaan, jossa yritettiin miellyttää valtavirtaa ehkä vähän liikaa. Yhtye muutti Yhdysvaltoihin, jossa se teki kohtuullisen suosittua elokuva- ja tv-musiikkia, niin hyvässä kuin pahassa. Tangerine Dreamin myöhemmässä vaiheessa yhtyeessä oli mukana pitkään hänen poikansa Jerome Froese. Yhtye keikkaili Froeseen poismenoon asti.