Tästä johtuen tämän aamuinen uutinen oli kuin märkä rätti vasten kasvoja. Toisaalta se selittänee uuden levyn "radiohiljaisuuden" Bowien itsensä osalta. Mediassahan uudesta levystä on kuultu ainoastaan soittajien ja tuottajien suulla. Bowie itse ei antanut yhtään haastattelua. Tämä meni omissa silmissä "legendan omien polkujen" piikkiin, mutta tosiasia onkin näköjään ollut, että artisti oli kuolemansairas. Arvoitukseksi jää myös julkaistiinko levy "laskettujen päivien sisään", vai oliko julkaisuajankohta uskollinen viimeisten levyjen tapaan syntymäpäivälle muuten vain.
Popmusiikin legendoista puhuttaessa puhumme myös suurista ikäluokista. Koko popteollisuus syntyi kylmän sodan ajan rauhalliseen länsimaiseen ympäristöön. Se oli purkaustie sodanjälkeisen suuren nuorisojoukon sosiaaliselle liikehdinnälle ja energialle, jonka mukana saattoi liikkua välähdyksittäin jotain aatteellistakin - mutta ennenkaikkea leipää ja sirkushuveja. Lemmy ja Bowie olivat tämän tervaskantoja ja myös esimerkkejä meidän ensimmäisen maailman "kuolemattomista". Voisi jopa väittää, että ympäristömme on niin turvattu, että 60-70-luvun artistit joutuivat harrastamaan vapaaehtoista itsetuhoa, josta kumpikin selvisi ehjin nahoin - toinen jatkoi toki loppuun asti Bowien paheiden keskittyessä myöhemmällä iällä lähinnä tupakanpolttoon. Nyt suuret ikäluokat ovat tuleet tilanteeseen, jossa jollei luontoäiti korjaa (tai länsimainen lääketiede paranna), niin seuraava askel on seniiliys ja vanhainkoti.
David lähti tyylillä. Uusi levy on hyvä. Bowie itsehän pelkäsi sairaalloisesti kuolemaa: hän ei ikinä osallistunut ystävien tai kanssamuusikoiden hautajaisiin. Blackstar ja kappale 'Lazarus' lyriikoineen saa nyt uuden merkityksen. Vanha kameleontti lätkäisi vielä viimeisen ässän hihastaan :(
3 kommenttia:
Kun Berliinin muurin purkamisesta tuli taannoin kuluneeksi 25 vuotta, muistelin usein tarinaa, jonka Bowie kertoi vuonna 1999 VH1-kanavan ohjelmasarjassa "Storytellers". Tarina kertoi, millaisessa ilmapiirissä kappale "China Girl" syntyi. Tein tälläisen vapaan suomennoksen:
"Iggy (Pop) kertoi menneensä punk-klubille, jonne oli rakennettu täydellinen kopio Berliinin muurista sen pystyttämisen vuosipäivänä. Keskiyön hetkellä 50 raivoisaa punkkaria hyökkäsi muurin kimppuun repien sen alas hampaillaan ja nyrkeillään.
Mutta suurimman vaikutuksen häneen teki se, mitä muurin tuhoamisen jälkeen tapahtui: ihmiset seisoskelivat klubin nurkissa pienissä ryhmissä itkien lohduttomasti, kyyneleet vuolaasti valuen. Minusta se oli tavattoman liikuttavaa. Todellinen muisto Berliinistä, jonka silloin tunsin.
Kirjoitin seuraavan kappaleen Jimin (Iggy) kanssa niihin aikoihin ja mielestäni sekin tavallaan kertoo maahantunkeutumisesta ja riistosta."
https://www.youtube.com/watch?v=1jymvDe03A8
Kuinka paljon onkaan eroa noiden neljän eri ajankohdan - 1977, 1989, 1999 ja 2016 - välillä. Vuosien 1989 ja 1999 Euroopassa vallinnut optimismi tuntuu niin kovin kaukaiselta ja naiivilta.
Ja tosiaan, levyn teko, singlet ja julkaisu ovat olleet tarkasti ajastettuja ja suunniteltuja. Mies teki poismenostaan teoksen, kuten elämästään.
Lajissaan ylittämätön lopetus pitkälle ja monisäikeiselle uralle.
Palatakseni vielä Berliiniin, Bowie sanoi yhden tunteikkaammista esiintymistään tapahtuneen tuossa jaetussa kaupungissa kesäkuun 6. päivä, vuonna 1987:
"We kind of heard that a few of the East Berliners might actually get the chance to hear the thing, but we didn’t realize in what numbers they would. And there were thousands on the other side that had come close to the wall. So it was like a double concert where the wall was the division. And we would hear them cheering and singing along from the other side. God, even now I get choked up. It was breaking my heart. I’d never done anything like that in my life, and I guess I never will again."
Esityksestä on säilynyt ääneltään melko hyvätasoinen videotaltiointi:
https://www.youtube.com/watch?v=0C7FlnBt1q4
Vajaa viikko myöhemmin, kesäkuun 12. päivä, Ronald Reagan piti Berliinissä maineikkaan puheensa, joka huipentui vaatimukseen:
"Pääsihteeri Gorbatshov, jos etsitte rauhaa, jos etsitte vaurautta Neuvostoliitolle ja Itä-Euroopalle, jos etsitte vapautusta: Tulkaa tälle portille! Herra Gorbatshov, avatkaa tämä portti! Herra Gorbatshov... Herra Gorbatshov, purkakaa tämä muuri!"
Oliko säepari: "I - I wish I could swim/Like dolphins - like dolphins can swim" viittaus nuoreen Henri Weiseen, joka hukkui Spree-jokeen yrittäessään paeta DDR:ästä keväällä 1977? Emme voi varmuudella tietää, kuten emme sitäkään, kuinka ratkaiseva merkitys Bowien esiintymisellä ja Reganin puheella lopulta oli muurin murtumiselle. Joka tapauksessa Saksan ulkoministeriö halusi muistaa virallisella twitter-tilillään Bowieta kiitoksella:
"Good-bye, David Bowie. You are now among #Heroes. Thank you for helping to bring down the #wall."
Kappalevalintana tietekin "Heroes".
Lähetä kommentti