Reinhard Lakomy - Das Geheime Leben - Electronics 1981

Eri lähteissä joko vuonna 1981, tai 82 julkaistuksi merkitty (levyn takakannessa on vuosiluku 1981) Das Geheime Leben- Electronics on tullut internetissä kansineen vastaan useampaakin otteeseen. Joten sen tullessa vastaan ja lähtiessä 10 eurolla Kotkassa olleilta levymessuilta - niin sehän lähti mukaan. Takakannessa viiksineen ja silmälaseineen kameraan katsova Lakomy joka soittaa levyllä syntetisaattoreita ja mellotronia on hienoinen mysteeri, mutta levyä kuunnellessa hän paljastuu oikein päteväksi elektronisen/kosmisen musiikin artistiksi 80-luvun taitteesta.

Mikä tekee levystä astetta erikoisemman on se, että sen julkaissut Amiga-levymerkki ja Reinhard Lakomy olivat itsäsaksalaisia. Tarkemmmin ajatellen tässäkään ei ole mitään erikoista, sillä levyn selkeät esikuvat Klaus Schulze ja Tangerine Dream olivat tunnettuja Rautaesiripun toisellakin puolella. Kumpainenkin julkaisi jopa 80-luvun alussa itäblokissa äänitetyn live-levyn. On selvää, että muurin itäpuolella kuunneltiin kantoalueen länsimaisia radioasemia salaa tai vähemmän salaa ja 70-luvun lopun elektroninen musiikki ei voinut olla kantautumatta sillekin puolelle. Schulzen ja TD:n tapauksessa 'verboten' leimaa vähensi vielä, että kumpikin oli pääosin instrumentaalimusiikkia, joten länsivalloissa suosittua lapsellista "She loves you, yeah, yeahia", tai vaarallisempaa myyrän lailla kaivertavaa lyriikkaa ei tarvinnut halveksua, tai pelätä. Lisäksi elektroninen ja elektroakustinen musiikki oli vielä vailla historian painolastia ja voitiin mieltää uuden maailman rakennusaineeksi. Itäblokissa oli oma elektronisten soitinten teollisuuskin, mutta läntiset paremmin toimivat versiotkin olivat muusikoille tuttuja; etenkin suhteellisen vapaasti Itävallassa ja keski-Euroopassa työskenteleville jugoslaaveille, jotka länsivaluutan palkkiorahoillaan ostivat soittimia, joita oli usein helpompi tuoda maahan, kuin käteistä.

Das Geheime Leben - Electronics on musiikillinen versio "onnellisesta myöhästymisestä", jota on historiankirjoissa käytetty tilanteista, kuten Japanin teollistumisesta, jolloin ensivaiheen lapsentaudit oli ohitettu ja päästiin valmiiseen pöytään. Ykköspuolen täyttävä nimibiisi kantaa koko 21:15-minuuttisensa, liikkuen jopa hienostuneesti tunnelmasta toiseen. Kakkospuoli jakautuu kolmen kappaleen kesken, jotka tekevät aikansa kosmisen syntetisaattorimusiikin oppikirjanmukaiset suoritukset.
Rumasti voisi sanoa, että Lakomy tekee ne Tangerine Dreamin ja Vangeliksen tuon ajan kappaleet osittain paremmalla maulla. Arpeggiot paukuttavat komeasti, nykyisin taas futuristisen kuuloinen rumpukone nakuttaa tahtia, välillä maalaillaan isolla pensselillä, sitten taas hiljennytään hetkeksi kuuntelemaan syntetisaattorilla tehtyä galaktisen meren huokausta. Välillä soitetaan kitaraa Edgar Froesen hengessä ja liikutaan saksalaisten tv-sarjatunnareitten lähellä. Jos joku yksittäinen vertailukohtalevy pitäisi sanoa, niin se olisi Froesen pätevä soolo 'Stuntman'. Suosittelen!