torstai 2. kesäkuuta 2016

Fovea Hex - That River 2005



Neofolk on ollut pitkän aikaa uusi maanalainen kulttimusiikin suuntaus, joka ei ole toistaiseksi noussut valtavirtaan, tai vaikuttanut suoraan siihen. Vielä.

Kunnon ug-hengessä se on elitistinen ja pienen piirin homma, johon kuuluu rare-rare julkaisut, jotka voidaan hinnoitella esimerkiksi satasen kaseteiksi ja trve-kult diggarit ostavat koko painoksen. Teemallisesti genre keikkuu tahallisesti ja tahattomasti black metallin tyyliin fasismin ja pakanismin reunalla. Tätä tosin peitellään hiekalla ja hämmennellään usein avoimen homokuvaston ja seksuaalisuuden avulla.

Genre syntyi 80-luvun Englannissa ja siihen liittyy usein industrial-musiikin perintöä. Tai sitten ei, vaan kilkatetaan halkoja yhteen metsässä ja möristään nauhalle. Teemoissa käsitellään usein okkultismia, pakanuutta ja toisinaan uppoavaa länttä. Laulukielenä saatetaan käyttää jopa omaa äidinkieltä ja mikä tietysti parempaa, jotain historiallisesti alistettua laitapuhetta, kuten kymriä yms. Kuvastossa vilisevät puolifasistiset uniformut tai pakananaamiot. Näinä maailman aikoina tilausta kylä-nationalismille ja wanhojen jumalten palvonnalle varmasti löytyy. Flirttailevathan ne mukavasti nationalismin kanssa ilman, että tarvitsee leimautua.. no vaikka rajat/pellit kiinni porukkaan. Myös fasistisen kuvaston kanssa flirttailevalla taiteella on pitkät perinteet.

Paketti on kohtuu sakiaa tavaraa kuten varmasti halutaankin, mutta kaiken muun tyyliin tässäkin genressä on 95% paskaprosentin lisäksi pätevää musiikkia ja menoa. Esikuva/pioneeribändeistä itselle ovat jotenkuten tuttuja Coil, Death in June ja David Tibetin Current 93. Viimeksi mainittu toimiikin siltana Fovea Hexiin, sillä Current 93 on käyttänyt vierailijoina aimo joukkoa 60- ja 70-luvun brittiläistä hämy ja folk-muusikkoa. Näihin lukeutuu myös Clodagh Simonds (s.1953).

Hän toimi 60-70-luvun taitteessa irlantilaisen Mellow Candlen laulajattarena. Simonds oli yhtyettä perustettaessa vain 15-vuotias ja bändi teki sinkun lisäksi pitkäsoiton. Simonds lauloi myös Mike Oldfieldin 'Hergest Ridgellä' ja 'Ommadawnilla'.

 Vuodesta 2005 Simonds on esiintynyt ja tehnyt musaa nimellä Fovea Hex taustayhtyeensä kanssa. Homma kuulostaa korvaani joltain Current 93 ja Coilin välistä. Tässä 'sea shanty' henkinen harmooni-dronebiisi.

5 kommenttia:

J.H. kirjoitti...

Clodagh Simondsin entinen yhtyetoveri Alison O'Donnell on myös edelleen aktiivinen musiikintekijä. Hän on 2000-luvulla tehnyt yhteistyötä sellaisten nuoremman polven yhtyeiden kuten The Owl Service ja United Bible Studies kanssa. Voin suositella erityisesti UBS:n kanssa tehtyjä levytyksiä "The Jonah", "Downland" ja "The Ale's What Cures Ye". Ne ovat kuultavissa täältä:

http://united-bible-studies.bandcamp.com/

Varoisin tosin niputtamasta kaikkea 1970-luvun jälkeen tehtyä folkkia termin "neofolk" alle. Itselleni tulee siitä nimenomaisesti mieleen maastopuvussa pönöttäminen ja symboliikalla flirttailu:

http://i.imgur.com/L7Vp1a1.png

Mitä tulee univormuihin ja symbolien käyttöön, niin se taisi olla toinen "Lords of Chaos" kirjan tekijöistä - Didrik Søderlind - joka kuvaili mainiosti eroa Death In Junen ja Douglas P.:n jäljittelijöiden välillä. Perässähiihtäjät ovat kuin Las Vegasissa paljettihaalari päällä ja pulisongit tutisten varietee-showta vetäviä Elvis-imitaattoreita, kun taas Pearce on aito asia. Voisin lisätä tähän että niin hyvässä, kuin pahassakin.



Rolf Jacksen kirjoitti...

Pitääpä kuunnella toi USB.

Rolf Jacksen kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä toi yllämainittu!

Anonyymi kirjoitti...

Tää Fovea Hex tuli aikanaan itelle Frippiä seuratessa vastaan,

https://foveahex.bandcamp.com/album/neither-speak-nor-remain-silent

Bob-setä featuroi tällä äänitteellä.

-Lahtinen-

Rolf Jacksen kirjoitti...

Tossahan on mukana myös Enon veljekset.