sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Levyhyllyn yhdestoista vuosi

Sadan vuoden itsenäisyys, kuuden vuoden kuuliaisuus ja Levyhylly-blogin yhdestoista toimintavuosi. Tasavuosia täytetään toki vasta marraskuussa, mutta kyllähän tässä on pitkää kaarta käyty läpi.

Aloittaessani blogin pitämisen levyteollisuus voi vielä kohtuullisen hyvin (vuosi 2008 katsotaan kaiketi vedenjakajaksi) ja ennenkaikkea olin itse kohtuu hyväpalkkaisessa työssä ja innokkaana ostamaan cd:tä hyllyyn. Kymmenen vuoden kaaressa pystyy jo arvioimaan monen asian käännekohtia, niin musiikkiteollisuudessa, kuin myös omissa elämäntilanteissa. Asiat ovat siis aika paljon muuttuneet tässä vuosien saatossa.

Levyjen fyysisen myynnin lasku ja suoratoistopalvelut ovat tehneet levyjen teosta ja omistamisesta enemmän ja enemmän keräilijöiden puuhaa. Siinä missä takavuosina suursuositun artistin levyä myytiin kivijalkakaupoista satoja kappaleita, nykyisin supersuosittua artistia menee kymmenisen kappaletta. Siis fyysistä levyä. Bulkkilevyjä myydään vielä osittain Prismoissa jne., mutta Anttilan poistuminen TopTen-osastoineen lopullisesti poisti myös oman osansa fyysisten levyjen (ja alelaarin) myynnistä.

Albumikokonaisuuden kuolemaa on myös ehditty julistamaan vuosien ajan. Näin varmasti käykin tavallisen musiikinkuluttajan siirtyessä, tai paremminkin palatessa takaisin yksittäisten kappaleiden kuuntelijoiksi. Tämä ei ole varmasti mikään täysi katastrofi, koska vinyyli-LP:n, tai saatikka CD-levyn pituuden täyttäminen validilla musiikilla on aina ollut taitolaji. Siis vaikeata ja monessa musiikkityylissä jopa turhaa. Vanhoina vinyylisingle-aikoina levyn kakkospuolikin piti täyttää jollakin, jolloin yhtyeet laittoivat usein sinne jotain erikoisuuksia tai eri versioita. Joskus hyvinkin rohkeasti ja tällainen on suoratoistomusiikissa tietysti poistunut.

Aloittaessani blogin pitämistä marraskuussa 2007 Suomessa ja suomeksi oli mittava määrä hyviä musiikki-blogeja. Oma tyylini oli alussa ehkä turhankin minimalistinen ja lyhyt, joten monikin tuon ajan pidempää pohdintaa sisältänyt blogi oli tässä suhteessa parempaa tavaraa. Vuodet kuitenkin vierivät eteenpäin ja juttujen pituus, sekä välillä jopa pohdinnat paranivat. Tai ainakin pysyttelivät mielenkiintoisen musiikin parissa. Levyhyllyllä on tilastojen mukaan pieni lukijakunta edelleenkin. Lukijamäärä oli kuitenkin selkeästi suurempi RSS-lukijoiden kaudella ja tipahti näiden poistuttua käytöstä. Noita vuoden 2007 musiikkiblogeja ei taida enää Levyhyllyn lisäksi olla olemassa yhtään. Olen poistanut oikean laidan bloginostoista tasaisesti niitä, joita ei ole päivitetty pariin vuoteen. Myös blogien keskinäisestä liikenteestä näkee, että hiljaista on tällä rintamalla. Hommat pyörivät ehkä vielä jollain tumblr-tileillä, mutta pohdiskeleva bloggaaminen on harvinaista.

Koska olet jostain syystä lukenut tätä tekstiä tänne asti ja olettaen edelleen kiinnostunut; juu ei - Levyhylly-blogi ei ole lopettamassa. Enkä ole lopettanut levyjen ostoa, tai kuuntelua. Ensin mainittu on vain hidastanut tahtia ja muuttanut kohteita. Myös omat musiikkihommat ovat jo ajat sitten lyöneet loven itsensä koros.. toteuttamiseen, jolloin kirjoittaminen on vähentynyt. Tällainen kuutisen juttua kuukaudessa tahti on varmasti tullut jäädäkseen.

Ja singleistä: pistetään kevennykseksi tällainen brittien top10 sinkku vuodelta 1992, jonka pituus oli yli 25 minuttia, näin ollen pisin yksittäinen kappale, joka tuollaisilla sijoilla on ollut. Ja laitetaan vielä pidempi versio:

2 kommenttia:

Kai kirjoitti...

Onnittelut yhdennelletoista pääsemisestä! Itse löysin blogisi vasta alle kolme vuotta sitten ja vahingossa (kaikkea siitä voikin löytää, kun panee hakusanaksi Ummagumma), mutta olen kyllä lukenut mielenkiinnolla läpi arkistoja.

Sanoisin, että pohdiskelevan bloggaamisen ja blogien lukemisen väheneminen liittyy osaltaan myös kuvailemaasi muutoksen musiikinkuluttamisessa. Kun kirjoittelin ensi kertaa musiikista 2000-luvun alussa, arvostelut olivat olennainen tapa saada jotain tietoa albumiharvinaisuuksista. Nyt se albumi on useimmiten kuultavissa kokonaan parilla klikkauksella, joten miksi vaivautua lukemaan toisten pitkiä arvosteluita vain jotta tietäisi kannattaako mokomaa ostaa. Yhä harvempi taas haluaa tai viitsii lukea lisää musiikista, jonka jo tuntee / omistaa. Niinpä musiikkiblogien kirjoittajat ja lukijat löytyvät luultavasti yhä enemmän siitä mainitsemastasi keräilijäjoukosta, ja se joukko ei taida kauheasti kasvaa.

No, joka tapauksessa on vielä meitä, jotka tykkäämme lukea tällaisia pidempiä, ajatuksella kirjoitettuja pohdintoja musiikista (ja joskus kirjoittaa itsekin sellaisia). Hienoa, että jaksat kirjoittaa ja hyvää alkua uudelle bloggausvuodelle.

Rolf Jacksen kirjoitti...

Kiitokset. Pitää muuten lisätä toi sun blogi tonne blogilistaan.