Ysärin brittiläisen "Big Beat"-tyylilajin kruunatut kuninkaat viettivät viime vuonna pyöreitä vuosipäiviä. Simonsin ja Rowlandsin DJ/konekaksikko aloitti jo vuonna 1989, suurimman suosion osuessa 90-luvun loppupuoliskolle ja 2000-luvun alkuun.Debyyttipitkäsoitto 'Exit Planet Dust' ylti miljoonamyyntiin aikana, jolloin teknomusiikki ns. "teknomusiikkina" oli valtavirtaa. Tästä kellotettiin levy levyltä 2000-luvulle asti parannuksia, kunnes levymyynnin hiipuminen kosketti Brothersejakin. Itse tykkäsin debyytistä kovastikin ja sen yhdistelmä teknon monotonisuutta ja filtterinvääntöä ja isoa rokkisoundia oli ensi kuulemalta leuat loksauttava. Ehkä big beat oli sellaista teknon nu-metallia ja vähän junttia, mutta voi pojat, että se rokkasi (ja miellytti suurta yleisöä).
Edellämainittu yhdistelmä pitää kuitenkin sisällään itsensä toistamisen vaaran ja Chemical Brothers häippäsikin omista suosikeista muutamien ostettujen cd-sinkkujen yms. jälkeen. Kaksikko on kuitenkin jatkanut levyttämistä koko 2000-luvun puolen, uusien levyjen ilmestyessä parin kolmen vuoden välein.
Minulla ei ollut suoraan sanoen mitään tietoa tai edes kiinnostusta, miten yhtye on päivittänyt soundiaan tämän vuosituhannen puolella, vai onko laisinkaan. No Geography tuli kuitenkin vastaan lähikirjaston uutuushyllyssä ja cd on edelleenkin siitä mukava, että sen kuuntelee esim. autoillessa kokonaisuudessaan. Jos ei heti lähde, niin musiikki ja yhtye saa levyn pyöriessä armonaikaa, toisin kuin youtube-kuunteluissa, missä väärä kohta saattaa helposti johtaa mielipiteeseen. Joka voi olla väärä.
Albumin avausbiisillä tulee heti vastaan ensimmäinen vieraileva artisti, jollaisten kera oikeastaan kaikki Brothers-levyt onkin tehty. Norjalainen Aurora on sinällään tuttu. Ehkä aiheuttaa itsessäni jonkinlaista ärsytystä, mutta aiheuttaapa sentään tunteita. Murtaen lausuttu ja laulettu englanti täyttää sen mystisen kiintiö-skandinaavipeikkotytön paikan johon Björk alkaa olla jo liian mummo. Mutta kyllähän tämä levy jytää, kuin olisi edelleenkin vuosi 1995. Biitit ovat isoja, 808-narisee ja heiluu (hauskasti yhdessä biisissä sillä tehty aika random-riffi laulatettiin lopun lapsikuorolla, tai ehkä toisinpäin?). Aurora Aksenes on mukana useammallakin kappaleella, toinen päävierailija on räppääjä Nene.
Tällainen musa toimii parhaimmillaan ja samalla periaatteella, kuin junan vessa. Eteenpäin ja välissä muutama psykedeelinen slovarin tapainen. Nimibiisi jytkyttää big beattia, jota päivitetään tähän päivään vaporvawe-henkisellä synalla ja kyllähän se toimii. En tiedä miten suhtautuisin, jos olisin kuunnellut Brothersia koko ajan, mutta ihan mukavalta kuulostaa 20-vuoden tauon jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti