Rolf-Ulrich Kaiserin visio ja päämäärä oli tuottaa uutta 'kosmista folkkia' saksalaiselle yleisölle ja mies yritti suorittaa tätä monella eri levymerkillä. Namiskoita levyllä väänsi Kaiserin luottomies Dieter Dierks, joka tuli myöhemmin kuuluisaksi The Scorpionsin hovituottajana. Hardrockin soundien lisäksi mies kuitenkin tiesi miten äänitetään folkkia ja akustisia soittimia.
Ohr:in repertuaariin kuuluivat tuohon aikaan muun muassa Emtidi (se on muuten kaikin puolin törkeän kosmista folkkia), Bröselmachine ja Witthüser & Westrupp. Näistä kahden jälkimmäisen muusikkoja vierailee tällä levyllä.
Se mikä Hölderlins Traumissa on erityisen hienoa on, että muistaa sen olevan ihan hyvää musiikkia, mutta yllätysmomentti/säväytys jokaisella kerralla laittaessa levyn soimaan on taattu. Hölderlins Traumin voima ei ole mieleenjäävissä ja mukavissa hoilotuksissa, vaan totisessa ja eeppisen massiivisessa melankoliassa, joka kuitenkin esitetään jotenkin pienimuotoisesti.
Musiikkihan on periaatteessa kansanmusiikkipohjaista, sisältäen koko repertuaarin keskiajalta romantiikan Saksaan. Tähän päälle ripaus progea ja psykedeliaa. Kappaleet eivät siis pureudu mieleen korvamadoiksi, mutta jokaisen kuuntelun aikana vakuuttavat lonkeroillaan tai oksistoillaan, jotka kurottelevat jostain Grimmin veljesten menneen keski-Euroopan ikimetsän puiden välistä. Puumetaforaan voi tutustua myös levyn kannessa..
Soitto on kaikin puolin taitavaa, mikä ei aina tässä saksa-skenessä ole näin. Homma kuulostaa pitkälti siltä, että viisimiehinen taustabändi on pistänyt homman purkkiin aika tasan suoraan livenä. Vastakohtaisesti hollantilaisen laulajatar Nanny de Ruigin 'jokatytön' ääni ei etuile, vaan tuo jotain ylittämätöntä totisuutta mukaan. Ehkä joku vahvempi ääni hautaisi yhtyeen muuta soittoa? Vokaalit vedetään tietenkin saksaksi. Pientä Intia-maustetta on mukana kolmannella 'Strohhalm'-kappaleella, joka on levyn ainoa biisi, jonka laulaa mies. Hölderlin Traumin musiikki on kuitenkin aika formaalia ja 'normaalia' folkkia, joten erikoisuuden etsijältä tämä yhtye saattaa tässä genressä livahtaa helposti ohi.
Kosmista pölyä annetaan minimalistisen pienillä elementeillä, kuten taustalla hiljaa piipittävällä oskilaattorilla, tai kaiutetulla kuorolla, joka hymähtää aina jossain välissä. Välissä nauhakaiku ui hiljalleen kaiuttamaan kitaran ja mandoliinin näppäilyn ja katoaa taas. Välillä taas mellotroni tuo mukaan omat ylimaalliset jousensa. Hölderlins Traumin musiikissa on jotain nimensä esikuvasta tullutta runollista henkeä, joka osoittaa, että pienillä jutuilla tai lyhyesti voi kertoa erittäin suuria asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti