Kapiteeleilla kirjoitettu NEU! ja sen kolme levyä (erityisesti se ensimmäinen) edustavat sellaista musiikkia joka varmaan vastaa puhtaimmin ihmisten mielikuvaa 'oikeaoppisesta' musiikillisesta krautrockista. Rotherin unenomaisesti kulkevat, kulmattomat kitaralinjat ja Dingerin monotoninen, mutta hypnotisoiva 4/4 rumpubiitti ovat varmaan se yhdistelmä, jota kopioidaan helpoiten, kun halutaan ylittää krautlandin raja siellä mistä aita on matalin. Silti joka ikisen kerran, kun laittaa NEU!:n levyn soimaan ei voi olla hämmästymättä kaksikon ja musiikin yhteisestä magiasta.
Düsseldorffilaiset Michael Rother (joka soitti beat-bändeissä teininä 60-luvulla) ja taiteilija Klaus Dinger rekrytoitiin 1971 Florian Scneiderin Kraftwerkin kokoonpanoon paikkaamaan yhtyeestä väliaikaisesti lähtenyttä Ralf Hütteria. Kolmikon livesoittoa voi ihailla Youtubesta löytyvällä parilla televisio-livellä. Pian tämän jälkeen kaksikko lähti omille teilleen perustaen NEU!-yhtyeen, tai tarkemmin sanoen duon. Yhtyeen ensimmäinen levy on myöhemmin nostettu ainakin taiderockin piirissä yhdeksi vaikutusvaltaisimmista albumeista.
Legendaariselle Brain-levymerkille vuonna 1972 tehty debyytti myi ug-levylle nähden ihan kohtuullisesti; noin 30 000 kappaletta. Tätä seurasi seuraavana vuonna tehty NEU! 2, joka on myös sikäli mielenkiintoinen, että levyn alkupuoli on ykköslevyn tasoista ja tapaista tavaraa, mutta levyn loppupää on jonkinnäköinen 'remix' yhtyeen aiemmasta tuotannosta. Tämä siis ajalta ennen remiksauksia. Syyksi tähän kerrottiin pitkään olleen kiire ja studioajan loppuminen, mutta kirjallinen lähde kertoo todelliseksi syyksi yksinkertaisesti materiaalin puutteen, johon hädässä vastattiin kierrättämällä ja manipuloimalla vanhoja raitoja.
Tässä vaiheessa yhtye lähestyi toista taiteellista ja elektronista duoa Clusteria ja suunnitelmissa oli kaksikon mukaan ottaminen vahvistamaan NEU!:n live-esityksiä. Homma kuitenkin kääntyikin niin, että rauhallisempi Rother rupesi viihtymään Cluster-kaksikon kanssa paremmin, kuin hyvin mikä johti muuttoon Frostin-tilalle ja Harmonia-yhtyeeseen. Trio teki vuosina 1974 ja 75 klassikot 'Musik von Harmonia' ja 'Deluxe'. Samaan aikaan Dinger oli rekrytoinut omalle taustalleen veljensä Thomas Dingerin ja Hans Lampen soittamaan perkussioita ja syntikoita joka johti toiseen krautrock-legendaan; La Düsseldorf-yhtyeeseen.
Vuonna 1975 NEU! oli käytännössä siis hajonnut, eikä kaksikko Rother-Dinger ollut soittanut toistensa kanssa pariin vuoteen. Kaksikolla oli kuitenkin sopimus Brainin kanssa kolmesta levystä, joka piti täyttää päästäkseen eteenpäin. Rotherilla oli Frostin maatilalla syntynyt kuitenkin jonkin verran materiaalia, joka ei soveltunut Harmonian käyttöön ja Dinger oli säveltänyt omia juttujaan. Näin kaksikko palasi yhteen ja levystä tuli yksi albumi niiden joukossa, jotka ovat hyvin selkeästi fifty-fifty splittejä tekijöidensä kesken. Tässä mielessä vinyyli oli muuten oiva tallennusmuoto; sinä saat levyn ykköspuolen, minä kakkospuolen ja se täytetään, kuten itse haluaa. Tosin '75 kohdalla sekä Dinger, että Rother soittavat kokonaisuudessaan myös toistensa levypuolilla. Levyn tuotannosta vastasi kaksikon luottomies, entinen 'kolmas-NEU!' ja edesmennyt legenda Conny Plank.
Rotherin ykköspuoli jatkaa aikaisempien NEU!-levyjen ambientimpaa linjaa. 'Isi' hyväilee selkäydintä viisi minuuttia yksinkertaisen kosketin- ja pianomelodian ja sen motorisen kraut-kompin ja kitaran kanssa. 'Seeland' jatkaa sentimentaalisen pakahduttavalla linjalla kosmisten syntikoiden hiippaillessa taustalla, Rotherin kitaran vaeltaessa uljaasti ja Dingerin täsmäiskemän perkussioiden kanssa. Yksi syy muuten NEU!:n joka kertaiseen yllätysmomenttiin on minimalististen taustaäänien lähes täydellinen soundi. Hurjaa. Puolen päättävä 'Leb' Wohl' jatkaa verkkaisella rytmillä ja aaltojen huokailulla taustalla. Mukaan nousee huokaileva hyräilylaulu.
Kakkospuoli poikkeaa sitten NEU!:n aikaisemmasta tuotannosta siten, että Dinger toi mukaan myös soittokaverinsa eli pikkuveli Thomasin ja Hans Lampen, jotka takovat dualina rumpuja koko puolen. Klaus itse myös vokalisoi kakkospuolen ja soittaa kitaraa. Puolikas on ykköspuolen liki täydellinen vastakohta; sen avaava 'Hero' on jonkinlaista suoraa rokkia, jonka päälle Dinger laulaa antaen kaikkensa, mutta vähän kummallisesti, karjuen ja epäpuhtaasti. Jos joskus ihmettelee mitä John Lydonille tapahtui, kun Pistolsin jälkeen hyppäsi PiL-hommiin, niin kannattaa kuunnella tämä biisi. Post-punkkia jo ennen kuin punkkikaan oli olemassa. Kappaleesta ja sen soundista tulee nimeä myöten myös vahvoja assosisaatioita paria vuotta myöhemmin ilmestyneeseen Bowien kappaleeseen.
'E-Musik' palaa lähemmäs edellisten levyjen fiiliksiä ja maisemaa motorisen kompin nakuttaessa taustalla ja kitaroiden vaellessa pitkien äänten polkuja. Tätä hypnotisointia jatkuu miltei kymmenminuuttisen verran. Missä se biisi on? No, tässä tavarassa se matka ja se fiilis ovat tärkeämpiä kuin päämäärä, eli sävellys. 'After Eight' on jossain levyn kahden edellisen biisin välimaastossa ja tuo mieleen jo vahvasti seuraavana vuonna debyyttinsä julkaisseen Dingerin ja apumiesten La Düsseldorfin. Siinä on jotain outoa lähestyvää 80-lukua ja punkkia, ennenkuin ne olivat edes ilmestyneet.
Levyn ilmestyttyä kaksikko lähti samantien omille teilleen. Rother soolouralleen ja Dinger omaan bändiinsä, josta tuli saksankielisessä maailmassa yllättävän menestynyt. Rother itse totesi levyn olleen kummankin osalta kuitenkin enemmän, kuin pelkkä puolikas soololevy ja osiensa summa. Dinger sai hänestä ja hänen biiseistä irti vielä enemmän ja levyn kakkospuolella taas toisinpäin. Omaan korvaani tämä '75 on miltei yhtä hyvä, kuin debyytti, joskin historian perspektiivissä tällä ei ole samanlaista 'maatajärisyttänyttä' vaikutusta, kuin debyytillä Se uudisti aika pitkälti sitä, miten ja mitä länsimainen pop-musiikki voi esittää. Ja vei Velvettien-tyylistä monotonista taiteilua harppauksella eteenpäin.
Vai oliko kolmas levy sittenkin vaikutusvaltaisempi? NEU! '75 soi monen parina seuraavana vuonna framille nousseen muusikon levylautasella. Olisiko ollut yhtyeitä kuten Pere Ubu, Ultravox, Bowie, Joy Division, PiL, Gary Numan ja niin edelleen? Tai olisivatko ne soittaneet samanlaista musiikkia? Mene ja tiedä.
Rother-Dinger kaksikko palasi yhteen kymmenen vuotta myöhemmin 1985-86. Yhdessäolosta ja sessioista syntyi materiaalia, mutta varsinaista uutta NEU!-albumia niistä ei tullut. Kaksikon välit ja kommunikointi (todennäköisesti Dingerin kohdalta) pettivät taas kerran ja nauhoitettu materiaali jaettiin kummallekin puoliksi. Tarkoituksena oli miksata ne vielä yhdessä, mutta Dinger julkaisi omat osansa nauhasta 1995, eikä reagoinut Rotherin lakimiehen välityksellä annettuun pyyntöön poistaa levyä. Kyseisestä levystä on nyt olemassa 'virallinenkin' vuonna 2010 julkaistu versio, mutta täytyy myöntää, etten ole sitä kuullut. Dinger kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti