torstai 31. elokuuta 2017

Seija Simola - Anna Rakkaudelle Tilaisuus 1978



Seija Simola siirtyi toisen ulottovuuden orkesteriin elokuussa 2017. Iskelmää laulanut Simola ei itse pitänyt itseään ikinä varsinaisena iskelmäsolistina, vaikka olikin tällä saralla yksi 60- ja 70-luvun suosituimpia naislaulajia. Aikalaisille olivat tuttuja kappaleet 'Sulle silmäni mä annan', 'Mariza' ja 'Ei itkeä saa Argentiina'. Käännöskappaleita kaikki.
Simolan uralla oli myös toinenkin puoli, josta Levyhyllyssä on sivuttu muun muassa levyjä 'Valtakunta' ja viimeksi tänä kesänä kokeellista lastenlevyä; 'Muusaa ja Ruusaa', jolla lauloi myös Seijan Taina-tytär. Molemmat levyt olivat Eero Koivistoisen kokeilevaa pop-musiikkia. Koivistoinen esiintyi vuonna 1969 myös yhdessä Simolan kanssa Wigwam taustabändinään.

Simolasta tuli monen muun suomalaisen artistin tavalla Euroviisujen uhri: tämä videon kappale vuodelta 1978 edusti Suomea kisoissa ja tuli sijalle 18. Vain Norjan antamat kaksi pistettä pelastivat Simolan nollasijoitukselta - samalta, mikä tuhosi Kojon siihen asti profiilikkaan uran. Onnistuu se tuho toki myös toisinkin päin: Lordin viisuvoitto tuhosi hänen naamiosirkuksensa.
Luuserileima söi siihen asti hyvin menestyneen Simolan seuraavan levyn myyntimäärän ja hän levytti tämän jälkeen enää kaksi omaa kokopitkää. Näiltä jälkimmäiseltä löytyy vuoden 1984 italokäännös "Juna Turkuun", joka soi taannoin usein Radio Helsingin Paskalistalla. Simola vetäytyi 90-luvulla parrasvaloista ja vuoden 2011 leikkaus tuhosi hänen lauluäänensä ja osittain äänihuulet. Menehtyminen tapahtui todennäköisesi samaan hoidettuun pitkäaikaissairauteen.

'Anna rakkaudelle tilaisuus' nostaakin pienen surumielen, koska kyseessä on ihan ookoo 70-luvun lopun euroiskelmä. Sävellys on hänen tuon ajan aviomiehen Reijo Karvosen käsialaa ja yhteisesti sanoitettu kappale kertoo todennäköisesti heidän yhteisestä lapsesta. Video menee vähän epäsynkassa ja taustalaulajina nähdään Pepe Willberg ja todennäköisesti Jokke Seppälä. Simola lauloi aiemmin Willbergin Pepe & Paradisessa.

Hyvää matkaa!

2 kommenttia:

Kai kirjoitti...

Edelleen jaksaa ihmetyttää, kuinka valtava merkitys Suomessa annetaan Euroviisuille, jos artistia tosiaan aletaan hylkiä vain sen takia, ettei tämä saanut pisteitä näissä kisoissa. Popmusiikki on toki pohjimmiltaan kilpailua massojen suosiosta, mutta jos tämä tekee parhaansa eikä silti pärjää ulkomailla, tarkoittaako se, että tämä on yleisesti katsottava epäkelvoksi?

Mainitsemasi "Juna Turkuun" on kyllä yksi niistä harvinaisen epäonnistuneista käännösiskelmistä, jossa juuri mikään ei toimi niin kuin alkuperäisessä, vaikka sitä kuinka yritetään vaatimattomammilla resursseilla matkia. Simolan kuitenkin syyttäisin vähiten fiaskosta.

Rolf Jacksen kirjoitti...

No, Euroviisut sijoittuu tavallaan tähän kansallisen itsetunnon (puutteen) janalle, joka vaivasi tätä maata tyhjyytenä omasta itsenäisyysjulistuksesta asti.

Ulkomaiset raadit istuivat lasiensa ääressä ja pistettyttivät mielivaltaisesti kappaleita ja näiden esittäjiä, mutta täällä koettiin syvissä riveissä, että ulkomailla lomaillessa tulee osata esitellä kansallisvaltiomme virheettömällä vieraalla kielellä ja perustavanlaatuisesti...