Edellisestä sirkuskeikasta taitaa olla viitisentoista vuotta. Sirkus oli sama, mutta aika vähän erilainen. Neuvostoliiton hajoamisesta oli vain pari vuotta ja silloin mukana oli joku (kylläkin taitava) kirgiisialainen akrobaattiryhmä. Teini-ikäiselle perussuomalaiselle oli tuohon maailman aikaan vaikea ymmärtää miksi SUOMALAINEN sirkus piti sisällään pääosin ulkomaalaisia esiintyjiä. Oi aikoja..Sirkus Finlandian taso lepää edelleenkin pääosin entisen itä-Blokin maiden kunnioitettavan sirkusperinteen harteilla. Loput esiintyjät olivat tänä vuonna mukana länsi-Euroopasta ja kaukaisimmat Brasiliasta.
Teatteriesitystä nimeltä sirkus oli seuraamassa myös noin nelivuotias ensikertalainen. Puoli tuntia ennen esitystä alueen portit aukesivat ja sisään saapuneita oli ensimmäisenä tervehtimässä suuri posetiivisoitin, joka puhkui ja kilkutti marssejaan kuulaaseen syysiltaan. Alueella pääsi pyörimään vapaasti, joten sirkusväen asuntovaunut ja hevostallit olivat ympärillä. Romanttinen kulkeva leiri, jonka asukkaat ovat kaukaisessa historiassa olleet ainoita siedettyjä kulkulaisia.. Pidetään tämä mielikuva!
'Toisenlaisen tilan' esitystä jatkettiin myös teltan portilla, jossa kaluunapukuiset maneesimiehet opastivat yleisön yksitellen istumapaikalleen. Itse teltta oli sisältä häkellyttävä tähtikattoineen ja lämpimine väreineen. Käsikirjoitus koski myös niinkin pieniä yksityiskohtia, kuten sitä miten valomiehet saapuivat samaan aikaan maneesin kumpaakin puolta ja kiipesivät valotorneihin, eivätkä valuneet eri tahtia ja hodaria mutustaen paikoilleensa.Itä-Eurooppa on oivallinen työvoiman lähde, josta myös sirkuksen elävä orkesteri kapellimestareineen oli tullut. Tänä DAT-nauhojen ja ämppäreiden aikana elävä orkesteri vähän ihmetytti alussa, mutta ensimmäisen esityksen aikana tajusi orkesterin ja esityksen musiikkisovituksen tärkeyden. Kuten myös sen miksi orkesterin rumpali oli eturivissä. Hän nimittäin löi esitysten rumpuiskut ja vaati esteettömän näköyhteyden areenalle.
Itse esitystä ja tämän vuoden artisteja on yleisesti pidetty yhtenä parhaimmista. Sirkusta on toki tullut katsottua televisiosta, mutta se on sama kuin katsoisi jotain Tavastian keikkaa matkatelkusta. Teatteriin kuulu fyysisyys ja esiintyjien tilan ottaminen. Tässä sirkus-taiteella onkin pitkät perinteet. Jokainen jannu ja mimmi tulee lavalle tähden elkein. Ja on tähti koko esityksensä ajan. Ei mitään anteeksi pyytelyitä. Vahva meikki, ja mimmeillä tietenkin mikrohameet ja verkkosukat. Paljetit ja kimalle.Sirkus ei myöskään näköjään ole konservointia, vaan perusnumerotkin kehittyvät koko ajan. Luulin esimerkiksi nähneeni jo kaiken, mitä yksipyöräisellä voi tehdä kymmenen minuutin aikana, mutta erehdyin. Kaasua ja uutta vaihdetta lyödään koko ajan ja seuraava esitys leikataan joko vauhdilla, tai tirehtööri pysäyttää hetkeksi shown tarkkaan harkituin kuulutuksineen.
Pikkutyttö sai välillä ihastella ympyrää juoksevia poneja tai koulutettuja koiria, kunnes oli taas aika esitellä seuraavan artistin äärimmäistä kehonhallintaa.
Illan päätösnumero oli klassisista klassisin 'Lentävä trapetsi', jota suoritti brasilialainen ryhmä 'Flying Costa'. Turvaverkon virityksen jälkeen lähti kattoon asti kiihdytetty trapetsi-show, jonka yksi elementti on luonnollisesti se vaaran ja verenhaju. Kesällä samaisessa numerossa oli loukkaantunut eräs katsoja kun helle oli löysyttänyt turvaverkkoa ja trapetsitaiteilijan käsi kolahti katsoja päähän hänen pudotessaan alas.
Käsikirjoituksen mukainen loppuesittäytyminen ja aikuinen äijä ja pikkutyttö poistuivat silmät kirkkaina metroasemalle.
^Kuvat ovat Sirkus Finlandian pressikuvia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti