Mikä sopisi sateiseen juhannussäähän paremmin, kuin kadonnut japanilainen 70-luvun puolenvälin proge?Far East Family Bandin erinomainen edeltäjä 'Nipponjin' oli käsittelyssä viime vuoden puolella. Yhtye on varmasti 'tunnetuin'.. ööh, tai no yhtyeessä soitti Masanori Takahashi, joka tuli 80-luvulla tunnetuksi new-age artistinimellä 'Kitaro'. Hän oli vastuussa muun muassa klassisesta Silkkitie-televisiosarjan tunnarista ja samanlaisessa sukseessa, kuin juustoiset Vangelikset ja kumppanit.
Klaus Schulze innostui yhtyeestä ja miksasi heidän edellisen levynsä. Tällä levyllä hän toimi kokonaan tuottajana. Joku voisi melkein vannoa, että hän myös soittaa levyn suhisevat syntikat, mutta näin ei kuuleman mukaan todellakaan ole.
Levy on harmillisen vähälle huomiolle jäänyttä erittäin pätevää maalailevaa jamittelu-progea maustettuna etnisillä perkussioilla. Mainitsinko jo syntetisaattorit? Takahashi elävöittää niillä musiikkia kansikuvan edellyttämällä avaruushengellä. Hommassa liikutaan välillä mukavasti avantgarden rajamailla, ylittämättä ärsytyskynnystä kuitenkaan lopullisesti. Toisaalta taas liikutaan hyvin euforisissa avaruustuulissa ja pulputuksessa. Vokaalit lauletaan japaniksi - tottakai.
Levy ei äänitetty kuitenkaan Japanissa, vaan bändi nauhoitti sen Richard Bransonin Manor-studiossa Englannissa tarkoituksena julkaista se Virginin kautta. Näin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt ja levy julkaistiin vain Japanissa. Näin siitä muodostui kadonnut timantti, johon musiikkinörtit voivat tänä päivänä törmämätä ja tehdä löydön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti