Blitz lyhyen alkuperäisen olemassa olonsa aikana (80-83) nautti suurta suosiota sekä skinheadien, että punkkarien parissa. Yhtyeen sinkut ja ensilevy 'Voice of the Generation' nousivat tuolloin tärkeän ja oikean brittien indie-listan kärkipäähän.
Toisella levyllä ½skini-½punkki-kokoonpano ajautui sisäisiin valtataisteluihin ja hajosi kahtia. Blitz-nimellä jatkanut orkesteri tekaisi 'Second Empire Justice' levyn, jossa rehellinen katu-punk/oi! vaihtui New Order/Joy Division menoksi (levyn, sekä myös Blitzin debyytin tuotti Chris Nagle, joka oli Martin Hannetin äänimies). Aiempi yleisö hylkäsi Blitzin, eikä uutta tullut tilalle. Tämä oli sen kertaisen Blitzin loppu, kunnes alkuperäinen kitaristi 'Nidge' kasasi oman versionsa bändistä 1988, joka levytti ja kiersi ympäri maailmaa. Nidge kuitenkin kuoli vuonna 2005 jäätyään auton alle kävellessään moottoritien viertä keikaltaan pois Teksasissa.
Debyytti 'Voice of the Generation' on tyylilajille epäominaisesti alusta loppuun kantava pitkäsoitto. Toki tälläinen kama toimi paremmin sinkuilla ja 'EP:llä, mutta kyseisen levyn nyt kuuntelee kivuttomasti alusta loppuun. Niimpä lähtökohtaisesti tälläinen sinkku ja demo-kokoelma on nyt sellaista sillisalaattia, mitä on. Mutta Blitzin biisit ovat vain helvetin iskeviä, eikä tässä voi muuta kuin nyökytellä mukana. Vinyylin ykkösposki alkaa demoilla, joista on mukana singleksi päätynyt 'Youth'. Tätä seuraa kokonaisena 'All Out Attack EP' ja Timebomb demo.
Kakkospuolen aloittavat ne tutut sinkut, eli 'Razors in the Night', 'Never Surrender', 'Warriors' ja 'Youth'. Sitten muutama LP-demoversio ja ne viimeiset hyvät sinkkubiisit, eli 'New Age' ja 'Fatigue'.
Koska minulla ei ole Blitziltä sinkkuja, niin tämä on tietysti ihan hyvä paketti hankkia niiden audiota. Pidemmälle ehtineet fanittajat varmaan arvostavat noita demo-versioita.
Levyarvio: Opeth – The Last Will And Testament (2024)
10 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti