Yhtyeen nimen alkuperää arvaillessa tutka suuntaa tuonne Nolla nolla nollan suuntaan, mutta nousevan muodin(?) mukaista post-punkkia Silminnäkijä ei omaan korvaan varsinaisesti ole, vaan rehellistä hooseeta. Toki laveammalla paletilla.
Mikä hämmentävintä vielä, yhtyeen sekoitti aiemmin kuulopuheissa Turusta ponnistavan nuoremman kaartin 'Eyewitness' yhtyeeseen, joka nimestään huolimatta laulaa suomeksi ja soittaa myös hooseeta. Ja jonka EP:n taas ostin ensimmäisen nähdyn Silminnäkijät keikan distrosta. Silloin Silminnäkijöiden EP:tä ei ollut vielä saatavilla. Nyt on.
Vaikka tuleekin jonkin verran käytyä Helsingin (missä toistaiseksi asun) Lepiksessä katsomassa keikkoja, niin täytyy sanoa, että siellä näkee aika paljon vähemmän tätä pulttitakkijengiä, mitä Silminnäkijä, Viharikos ja muut sen illan kattauksen bändit edustivat. Kyseessä on varmaan enemmän 'tamperelainen' ilmiö takahuoneeseen sammuneine krusteineen :D
No niin. Siirrytään ulkomusiikillisesta paskanjauhannasta itse sihen musiikkiin. Silminnäkijä vajavaisen äänentoistonkin kera herätti mielenkiinnon mies- ja naislaulajaparilla, sekä ehkä tavallista hooseeta laveammalla paletillaan. Yhtye ilmoittaa esikuvikseen Killing Joken, Amebixin, Vice Squadin ja tietenkin sen laulajattaren Beki Bondagen.
Musiikissa on selkeätä anarkopunk-meininkiä, joka nousee pintaan etenkin EP:n päättävän 'Napalmia' kappaleen lopun marssirummutuksessa ja kitaranäppäilyissä. Muutenkin yhtyeen musiikki on selkeästi ja vähemmän yllättävästi kallellaan tuonne Brittein saarten kantaa ottavaan kamaan. Kahden laulajan homma menee perinteisesti niin,että toinen huutaa ja naislaulaja vähän laulaa. Livenä tämä pelitti hyvin ja levylläkin toimii, tosin dynamiikka on aina erilaista. Bändi operoi kahdella kitaralla, jotka täyttävät tilan aika tiukaksi ja täyteen. EP:n mukana tulee sanoitusliite. Lyriikoista sanottakoon, että ne ovat totisia ja tyylilajille ominaisia. Ulkomaille jakelua varten ne ovat käännetty myös englanniksi.
Mikäli oikein olen ymmärtänyt, yhtyeen biisit ja lyriikat ovat pitkälti basisti Teppiksen käsialaa, joka on vähän vanhempaa kaartia. Neljän biisin EP on kunnon tykitystä, jota himmaillaan vasta aiemmin mainitun viimeisen biisin lopussa ja se kuulostaa siltä, että tämä porukka elää ja hengittää tätä musaa. Mikä on aina hieno asia, sillä näinä aikoina on erittäin jees, että joku uskaltaa tehdä poliittista/kantaa ottavaa musiikkia. Punkissakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti