Charles Chaplin - Smile 1936

Julian Copen vaimo Dorian Cope pitää Headheritage-sivustolla omaa, miltei päivittäin päivittyvää 'On This Deity' osiota, joka keskittyy musiikkiin ja politiikkaan. Tänään syyskuun 19. päivänä aiheena on Charlie Chaplinin de facto karkoitus Yhdysvalloista 19.9.1952.

Charlie Chaplin syntyi vuonna 1889 Lontoossa. Hänen isänsä katosi ja äiti joutui mielisairaalaan pariinkin otteeseen. Chaplinin lapsuus oli äärimmäisen köyhää ja hän joutui asumaan pariinkin kertaan lastenkodissa. Tämä jätti jälkensä Chaplinin ajatusmaailmaan, mikä tulikin myöhemmin hänen elokuviensa kulmissa ja hänen yhteiskunnallisissa mielipiteissä vastaan. Elokuvissa sivuhahmona ollut 'The Kid' tuntuu kumman tutulta.
Kuitenkin hän onnistui samaan aikaan itseopiskelemaan pianonsoiton, viulun ja sellonsoittotaidon. Ensiesiintyminen näyttelijänä tapahtui jo viisivuotiaana. Tästä matka jatkui tanssiryhmään, missä hän kiersi ammattilaisena ympäri Englantia - kymmenen/yhdentoista vuoden ikäisenä lapsityöläisenä. Kolmetoistavuotiaana koulu oli lopullisesti jäänyt kesken ja hän elätti itsensä hanttihommilla. Neljätoistavuotiaana hän näytteli Lontoon teatteri-skenessä ja 1908 hän oli jo noussut lavatähdeksi. Hän pääsi Fred Karnon vaudevilleryhmään, joka lähti kiertämään Yhdysvaltoja.

Tällä kiertueella Chaplin herätti nousevien filmiyhtiöiden huomion ja kutsuttiin ensin New Yorkiin (joka oli alussa yksi elokuvateollisuuden keskuksista) ja sieltä Hollywoodiin Keystone-elokuviin. Näissä huumorimykkäfilmeissä Chaplin kehitti jo toisessa elokuvassaan kuuluisan 'The Tramp', eli suomalaisittain Kulkurin hahmon. Elokuvia tehtiin pitkälti yhdellä otolla ja liukuhihnalta. Palkka oli 150 dollaria viikossa. Chaplin tuotti mukaansa myös veljensä Sydneyn, joka oli myös kohtuullisen suosittu ja näytteli 20-luvun loppuun asti, jonka jälkeen siirtyi veljensä menestyneeksi manageriksi. Ura jatkui rakettimaisella nousulla eri studioissa, joissa Chaplin myös lähes järjestään käsikirjoitti ja ohjasi elokuvansa, kunnes hän oli jo vuonna 1918 niin sanotusti elokuvateollisuuden suosituin hahmo.

1920-luvulle tultaessa Chaplin ohjasi ensimmäisen täyspitkän elokuvansa 'Chaplinin poika', jonka jälkeen häntä alettiin pitämään vakavasti otettavana elokuvantekijänä pelkän slapstickin sijasta. Elokuva yhdisteli tunnusomaisesti humoristisia ja riipiviä piirteitä. Seuraava peliliike oli hyvin DIY-henkinen Chaplinin perustaessa yhdessä Douglas Fairbanksin, Mary Pickfordin ja D.W. Griffitin kanssa 'United Artists' tuotantoyhtiön. Tämä oli ihan suora vastaveto suurstudioiden kontrollointi ja levitysmonopolia vastaan. UA:lla Chaplin ohjasi samoin tein yhden pääteoksistaan 'Kultakuumeen'. 20-luvun loppuun tultaessa äänielokuva oli vallannut jo markkinat, mutta Chaplin kieltäytyi siirtymästä siihen. 'Kaupungin valot' tehtiin ilman dialogia, mutta ääntä oli mukana tehosteina ja erityisesti musiikkina. Näyttelijöiden jatkuneesta mykkäkoulusta huolimatta Chaplin omaksui saman tien uuden ajatuksen elokuvaan tiukasti synkronisoidusta musiikista. Tästä eteenpäin hän sävelsi myös musiikin kaikkiin elokuviinsa.

Elokuvan jälkeen Chaplin lähti puolentoista vuoden maailmanympärimatkalle, jonka aikana hän tapasi sellaisia hahmoja, kuten Gandhin ja hyvinvointivaltion taloudellisen ajattelun isän Keynesin. Hän kirjoitti matkan aikana kolumnia ja arvosteli tiukin sanoin tuolloisen ajan laman hoitoa. Matkan jälkeen hän ohjasi elokuvan 'Nykyaika', josta ei tarvitse syvältä etsiä kapitalismin arvostelua. Elokuva oli Chaplinin viimeinen mykkäfilmi ja sen kappale Smile, joka on tämän kirjoituksen musiikkikappaleena nousi suosioon - etenkin myöhemmin Nat King Colen hunajaisella äänellä tehtynä tulkintana (toisten tekemillä sanoituksilla).

Hieno kappale itseoppineelta säveltäjältä. Tosin, koska hän tosiaan oli itseoppinut, eikä osannut nuotintaa hän joutui käyttämään koulutettuja säveltäjiä kirjoittamaan ylös ideoitaan. Jossain vaiheessa väitettiin, että moni juttu olisikin ollut säveltäjien kynästä, mutta vaikka Chaplin tekikin monikerroksista ja ajallisesti pitkäjänteistä yhteistyötä heidän kanssaan, jokainen teema ja niiden yhdistäminen oli lopulta kotoisin Chaplinin omasta päästä ja jokainen yhdistelmä vaati hänen siunauksensa.

1940 Chaplin ohjasi ensimmäisen äänifilminsä 'Diktaattorin', joka oli vahvasti poliittinen ja käsitteli muutaman päivän erolla syntynyttä toista 1900-luvun alun tunnettua viiksiniekkaa. Elokuva oli jättimenestys ja myöhemmin luettu kiistattomaksi klassikoksi, mutta ilmestymishetkenään usea maa kielsi sen esityksen ja Yhdysvaltain senaatti aloitti tutkimaan oliko elokuva antifasistista propagandaa. Tutkimus lakaistiin maton alle 6.12.1941 Japanin hyökätessä Pearl Harbouriin, mutta Chaplinin sodanaikaiset puheet toisen rintaman avaamisesta ja tiukemmasta yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa natsi-Saksaa vastaan, sekä yhteiskunnalliset kannanotot eivät jääneet muistamatta paria vuotta myöhemmin.

Sodan jälkeen Yhdysvalloissa alkoivat kommunistien ja sellaisiksi epäiltyjen noitavainot. Chaplinkin kutsuttiin todistamaan McCartneyn 'epäamerikkalaista toimintaa tutkivaan komiteaan', mutta haastetta ei pantu käytäntöön. Samaan aikaan FBI tutki ja seurasi Chaplinin toimia vuoteen 1953 asti. Samaan aikaan Chaplin oli mennyt naimisiin itseään reilusti (36 vuotta) nuoremman naisen kanssa ja kävi avioero-oikeuden käyntejä. Näitä oli uran aikana runsaasti (neljä avioliittoa), sekä kaksi teinivaimoa, lukuisa joukko rakastajattaria ja yksi hämärä kuolemantapaus/itsemurha. Viimeinen avioliitto tosin kesti kuolemaan asti ja tuotti kahdeksan lasta.

Tämä kaikki yhdistettynä 50-luvun taitteen moralispoliittishysteeriseen Amerikkaan johti siihen, että 'Ritari Siniparta' floppasi ja seuraava, joutsenlauluna pidetty 'Parrasvalot' joutui jopa teatteriboikottiin 1952. Leffan ensi-ilta järjestettiin Lontoossa, mutta paluuta suunniteltaessa Yhdysvaltain oikeusministeri James P. McGranery perui Chaplinin paluuluvan poliittisten ja moraalisten syiden takia ja kehoitti häntä tulemaan Ellis Islandin kautta, jossa hänet syynättäisiin syöpäläisistä ja kysyttäisiin ne kuuluisat kommunismikyselyt.

Elokuva menestyi toisaalta hyvin Euroopassa, mutta tämä kaikki johti siihen, että Chaplin joutui pakkaamaan kamansa ja muutti Sveitsiin yli neljänkymmenen vuoden Yhdysvalloissa oleskelunsa jälkeen. Kohtalon ivaa on kuitenkin, että juuri tämän jälkeen vuonna 1954 Nat King Colen levyttämä versio Chaplinin Smilesta nousi suursuosioon.

Sveitsiin muuton jälkeen hän tapasi muun muassa Nikita Hrustsevin ja vastaanotti Neuvostoliiton myöntämän rauhanpalkinnon. Oxfordin yliopisto antoi hänelle kunniatohtorin arvon ja Cannesien filmijuhlat erikoispalkinnon. Mutta hän ei saanut tähteä Hollywoodin Walk of Famelle, eikä antanut haastatteluja yhdellekään yhdysvaltalaisille toimittajille.
Tähän aikaan ohjatut elokuvat olivat kuitenkin heikkotasoisia ja viimeinen oli Marlon Brandon ja Sophia Lorenin tähdittämä 'Hong Kongin kerivitär'. Näinä vuosina hän kuitenkin sävelsi uudelleen musiikkia vanhoihin mykkäelokuviinsa ja Petula Clarkin esittämästä Hong Kongin kreivittären tunnarista tuli pienoinen hitti. Tai pienoinen ja pienoinen. 'This Is My Song' oli vuonna 1967 Englannin sinkkuykkönen.

Tuulet kääntyivät 70-luvun alussa ja Chaplin pääsi noutamaan 1972 hänelle myönnetyn kunnia-Oscarin. Seuraavana vuonna Parrasvalojen uusi musiikki sai myös Oscar-palkinnon. Viimeisinä vuosina Chaplinin terveys heikkeni dramaattisesti ja hän sai useita aivoinfarkteja ollen viimeiset vuodet pyörätuolissa. Chaplin kuoli 88 vuoden ikäisenä 25.12.1977 ja haudattiin Sveitsiin.
Loppunäytöksenä kaksi itä-eurooppalaista työtöntä maahanmuuttajaa varasti Chaplinin ruumiin maaliskuussa 1978 ja vaativat Chaplinin leskeltä lunnaita. Tämän kieltäydyttyä he uhkailivat myös lesken lapsia, mutta jäivät kiinni ja arkku löytyi peltoon kaivettuna. Chaplin makaa nyt betonikerroksen alla.

Chaplinin tarina on kaikkine puolineen mielenkiintoinen 'ryysyistä rikkauksiin' tarina, mutta kertomus myös viime vuosisadan poliittisesta ja moraalisesta ilmastosta. Harva noin vahvasti yksilönä jonkin taidemuodon (elokuvataide) ja populaarimusiikin (elokuvamusiikki) kehitykseen vaikuttanut henkilö on saanut osakseen niin suurta feimiä ja toisaalta taas niin suurta vainoamista. Kaikkine käänteineen varmasti yksi 1900-luvun tärkeimmistä ja mielenkiintoisimmista hahmoista.