Hommaan kuului vahvan DIY-hengen lisäksi squattaamista, eli vallatuissa taloissa asumista ja erittäin kovaa paasaamista yhteiskunnallisista epäkohdista ja eläinten oikeuksista. Eli ne 80-luvulla tutuiksi tulleet punkkareiden litaniat olivat pitkälti tämän liikkeen ja erityisesti sen 'perustaja-bändin' Crassin suusta. Porukan vastakohta Suomessa oli se niin sanottu kilju-punk ja Vihreillä saarilla 'brew crew'.
Liike muuntui ja lamaantui 80-luvun lopupuolelle tultaessa todennäköisesti syystä, että thatcherismi tuntui kaikesta vastustamisen energiasta huolimatta voittavan ja jengi vielä halusi sitä. Tai ainakin suuri osa formaalissa kentässä toimivista äänestäjistä.
Skene/genre tarjoaa kuitenkin omaan korvaani suurelta osin ehdottomasti mielenkiintoisinta ja monimuotoisinta brittien toisen aallon punkkia, vaikka musiikillinen tyylilaji vaihtelikin bändien välillä suunnilleen folkista ja popista metalliin ja meteliin. Tai ehkä juuri sen takia.
Antisectin ensimmäisen kauden levytysura alkoikin Flux of Pink Indians-anarkobändin Spiderleg-levylafkalle ja 'In Darkness There Is No Choice' pitkäsoittoa pidetään yhtenä genren klassikoista. Tämä vuonna 1983 ilmestynyt levy oli myös kuuluisa siitä, ettei vinyylistä erottanut silmillä kappaleiden välejä, vaan kaikki biisit oli miksattu ja vedetty yhteen. Minulle itselleni tulee levyn alusta aina vahvoja mielleyhtymiä 70-luvun puolen välin Hawkwindiin käppäisine ja yksinkertaisine, mutta menevine riffeineen sekä ankean kuuloisine lauluineen.
Yhtyeen alkuperäinen levytysura oli lyhyt sisältäen edellämainitun pitkäsoiton lisäksi vain tämän seiskatuumaisen singlen, joka jostain syystä usein listataan EP:ksi. Ja muutaman omakustannekasetin bändin demoista.
45:llä kierroksella pyörivä Out From The Void luetaan siis jostain syystä EP:ksi minkä kahden puolen noin kymmenen minuutin yhteispituus sinänsä oikeuttaakin, vaikka levyllä onkin vain periaatteessa yksi biisi puolellansa. Kappaleita ei ole alkuperäisellä levyllä edes nimetty millään tapaa, vaan ne ovat kulkeneet ihmisten suussa nimillä 'Out From The Void 1. ja 2.'. Sanoitukset taitavat kuitenkin seistä sentään seiskatuumaisen takakannessa. Ja anarkolähtökohdille uskollisesti sitä läppää piisaa kohtuu paljon enemmän d-beattiyhtyeisiin verrattuna.
Musiikillisesti jo pitkäsoitto oli ollut vähän kallellaan sinne metallin puolelle, mutta tämä 7" on sitten ihan puhtaasti hardcore-vaikutteista heviä, mitä myöhemmin alettiin kutsua crustiksi. Antisectia pidetään samaisen tyylilajin pioneeriyhtyeenä ihan pukeutumista myöten; jos on viettänyt yönsä huumeiden vaikutuksen alaisena istuen bussipysäkillä, aamuviideltä ei ollut aikaa laittaa keesiä pystyyn, vaan tästä syntyi sivuilta kalju pitkä 'crustitukka'.. Metallin vaikutus ulottui myös muihinkin hardcore-yhtyeisiin, mutta tästä ja vasemmistolaisanarkistisen aatemaailman yhteydestähän crustissa taitaa olla kyse? Plus ripauksesta goottia, mitä löytyy myös Antisectista.
Metallin ääressähän tässä ollaan, mikä selviää heti EP:n alun yhden kielen vouaavassa sahaus-riffissä. Tempo ei ole millään lailla kaahaava, vaan aikansa thrashissä tämä luettaisiin varmaan joko hitaaksi, tai keskitempoiseksi. Metallica! Pitkäsoitolla biisit kestivät sen pari minuuttia, mutta nyt niissä on välisoittoja ja eri osia. Laulu on sitä samaa alarekisterissä kulkevaa monotonista ärjyntää.
Kakkospuolen alussa tykitetään vähän ykköspuolta nopsakammin, kitara soittaa vouaavaa riffiä ja sitten siirrytään hitaampaan louhintaan. Mikä tämän oikeasti erottaa aikansa thrashistä? Kaipa tämä on vähän huolimattomampaa ja ne kitarasoolot ovat aika minimissä, mutta kyllä sitä tilutustakin tulee. Kömpelösti toki. Mutta kärjistäen sanoen tämä voisi olla joku thrash-yhtyeen huolimattomammin tuotettu demo. Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa, koska ne demot kuulostavat järestään paremmilta, kuin bändien puunatut metalli-albumit.
Yhtye kierteli tästä eteenpäinkin ahkerasti Englantia ja Eurooppaa, muttei julkaissut mitään muuta ennen vuoden 1987 hajoamistaan. Ja tuolloin he olivat jo omastakin mielestä ajautuneet pois punkista sinne metalliin, eivätkä edes halunneet ulostaa enää silloista kamaansa, vaikka pitkäsoiton pohjat tehtiinkin valmiiksi.
Out From The Void EP/singlestä otettiin pari vuotta sitten uusintapainos ja sellainen on tämä omakin Combatista kotiin kannettu seiskatuumainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti