Chromen nykyinen kokoonpano saapuu Suomeen kesällä, mutta sillä ei soita enään ketään tämän ensilevyn kokoonpanosta, sillä yhtyettä nykyään luotsaava ja tätä seuranneelta kakkoslevyltä 80-luvun alkuun asti mukana ollut Helios Creed ei ole mukana vielä tällä yhtyeen debyytillä.
Bändi on jostain syystä aina livahtanut oman lentovalvonnan ohi, vaikka kuuluu kyllä yleisesti nähin tunnettuihin, mutta toki marginaalissa toimineisiin kulttiorkestereihin. Chrome on tunnetumpi varmasti niistä 70-80-luvun albumeista, jotka toimivat pioneereina musiikkilajille, jota ruvettiin kutsumaan industrialiksi.
Debyytillä Chrome toimii kuitenkin vielä selkeästi art rockin puolella ja toimii selkeänä esimerkkinä siitä kuplinnasta ja kuohunnasta pitkin Yhdysvaltojen mannerta, mikä purkautui sitten niin sanottuna punk-rockkina. Tätä San Fransiscossa toimineen esikoista on useissa lähteissä kuvailtu yhdistelmäksi 'Brian Enoa ja Santanaa', mikä laulavan liidi-kitaran ja syntetisoitujen äänten kohdalla pitää paikkansa. Toisaalta yhtyeen perustaja-johtaja Damon Edgen tuottama ja pienen Siren-lafkan julkaisema levy kuulostaa hämmästyttävän paljon samalta artsyn laidalla liikkuneen varhaisen Devon (etenkin yhtyeen levytyssopimusta edeltävän Hardcore Devo-kokoelman) ja detroitilaisen taidekollektiivin Destroy All Monstersin (ennen siirtymistä punkkiin) kanssa. Eli mutkat suoristaen taiderock yhdistetään kulmikkaaseen rokkiin, jota voi kutsua punkiksi.
Musiikissa Devomainen mutantti-funk kohtaa valittavan liidi-kitaran musiikin vaellellessa voimakkaasti flangerilla tai phaserilla efektoituna. Ring-modulaattorit kilistävät ja vääristävät välillä ääntä ja kitara sooloilee. Kappaleet eivät ole kuitenkaan yhtä kolean synkkiä, kuin myöhemmillä levyillä. Ja jytätessään homma tosiaan jytää, kuten esimerkiksi kappaleessa 'Sun Control'. Tällöin mieleen hiipii aiemmin mainittujen bändien lisäksi vanha kunnon aikalainen Amon Düül II.
Koska yhtye kynti seuraavilla levyillään vielä syvemmällä, fanien keskuudessa suhtautuminen The Visitatioon on ollut kaksijakoista. Itse pidän levystä huolella ja se antaa aika monelta kantilta. Damon Edge luotsasi Eurooppaan muuttonsa jälkeen Chromea 90-luvun puoleen väliin asti, mutta menehtyi vuonna 1995 ilmeisesti avioeron jälkeen alkaneeseen voimakkaaseen dokaamiseen. Helios Creed tarttui yhtyeen peräsimeen pari vuotta myöhemmin ja tuo siis porukan kesäkuussa Suomeen.
Review: Mike Oldfield – The Killing Fields (1984)
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti