Seattle-yhtyeet ovat ehkä viimeinen suora johonkin kaupunkilokaatioon sijoitettu 'aalto', mutta tälläisten lisäksi musiikkia niputettiin pelkkien maidenkin mukaan. 80-luvulla käytiin ainakin Ausseissa ja Irlannissa. Tätä tietysti edesauttoi usein kyseisestä maasta jättisuosioon ponnistanut yhtye, joka Waterboysien tapauksessa on tietysti U2. Irlantilainen pop- rock- ja kansanmusiikki olivat erittäin kovassa huudossa ja lähes kaikkiin sieltä tuleviin artisteihin suhtauduttiin melkeimpä elämää suuremmin ja kaikilla heistä piisasi niin sanottua asiaa ja sanomaa.
The Waterboys perustettiin 1983 ja sen musiikki oli aluksi lähempänä rockkia. Yhtyeen ensimmäiset levytykset toivat lämppäripaikan muun muassa U2:sen kiertueella, mikä edesauttoi tietysti uraa. Vuosien 86-88 välillä äänitetty Fisherman's Blues vei yhtyeen musiikkia rokin puolelta enemmän folk-musiikin suuntaan, mikä ei kaikkia aikalaisia miellyttänyt. Nykyisin levy on kaikin puolin tunnustettu klassikko ja ilmestyi omaankin kuunteluun juuri tällä statuksella.
Levyn avaava nimikappale pamauttaa heti kehiin mistä on kyse. Jos Dylanin 'Desire' ja sitä seurannut 'Rolling Thunder Revue' toimivat folkin ja folk-rockin kohdalla jonkinlaisena esimakuna tulevalle punk-musiikille, 'Fisherman's Blues' jatkaa hommaa sitten punkin jälkeen vuodelta 1988. Kappaleet ovat yksinkertaisia, mandoliini sahaa melodiaa ja viulu valittaa . Mike Scottin hivenen raspinen ääni on karismaattinen, vaikka tuo ikäviä mielleyhtymiä Bonon ääneen. Monet biisit perustuvat vain parin yksinkertaisen riffin toistoon, mutta sitten taas kappaleet 'Stange Boat'in tyyliin tuovat mieleen Tom Waitsin. Van Morrisonilta versioidaan 'Sweet Thing' ja Scott huudahtelee kappaleiden väliin. Muutama kantri-ralli ja 'When We Will Be Marry' tyylisiä irkkusäveliä ja lopussa 'Stolen Child'in Yeatsin runoon sävelletty draama.
Waterboysien kokoonpano oli suuri ja toimi varmasti esikuvana muiden aikalaistensa tavoin monille tässäkin maassa pyörineille 'irkkumusiikkibändeille'. Yksi tälläinen löytyi kaveripiiristäkin, jossa oli mukana viulua, maniskaa, kitaroita ja bassoa ja rumpuja. Yhtä kaikki 90-luvulle tultaessa Waterboys lopetti toimintansa kymmeneksi vuodeksi, eikä tälläiselle näin luomulle folkille ollut pitkään aikaan tilausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti