Populaarimusiikin historiasta löytyy kuitenkin yksi pienempi suurkaupunki, jota voi perusteellisesti väittää koostaan ja olosuhteista huolimatta musiikin metropoliksi. Detroit on useilla vuosikymmenillä ja useilla musiikin tyylisuunnilla toiminut hautomona, josta ponnistaneet bändit ovat olleet joko tyylillisesti, tai kaupallisesti vaikuttavia.
Vuonna 1701 perustetun Detroitin historia alkaa tosiasiallisesti vuodesta 1899, jolloin Henry Ford perusti kaupunkiin ensimmäisen autotehtaansa. Kaupungissa sijaitsee edelleenkin kolmen suuren autovalmistajan Fordin, General Motorsin ja Chryslerin tehtaat ja kaupunki on koko historian ajan ollut sidottu niiden menestykseen ja samalla öljypohjaisen teollisuuden liikkeisiin. 1950-luvulla kaupungin väkiluku oli keskusta-alueella yli 1 800 000. Vuonna 2010 asukkaita oli enää 713 777. Nopealla laskutoimituksella väkiluku on laskenut 60-vuodessa yli puolella ja ihan pelkkinä lukuina kaupungista on poistunut yli miljoona asukasta. Tämä kaikki on sekoitusta autoteollisuuden alasajon ja eläköitymisen kanssa (ihmiset muuttavat etelään lämpimille seuduille), mutta on varmasti vaikuttanut alueen henkeen ja musiikki-ilmastoon. Detroit on myös kaupunki, jossa 70-luvulla asutuksesta 90% oli omakotitaloja. Voi kuvitella sitä näkyä, minkä autiotalot ja kokonaiset hylätyt korttelialueet ovat tämän päivän kaupunkiin jättäneet. Eikä sovi unohtaa keskustan hylättyjä massiivirakennuksia. Sanalla sanoen; Detroit on ruostevyöhykkeen (entinen Yhdysvaltain kaivos- metalli- ja autoteollisuusvyöhyke) jättimuistomerkki.
Vuonna 1959 kaikki oli toisin. Autoteollisuus eli kukoistustaan ja alueelle oli muuttanut paljon värillistä väestöä töihin sekä myös pakoon etelän rotuerottelualueilta. Väestö toi mukanaan soul-musiikin uhon ja ylpeyden, joka yhdistettiin autokaupungin liukuhihnatyöhön. Runollista, mutta sisältää totuuden siemenen mustan musiikin kenties tärkeimmän levy-yhtiön Motownin syntymästä. Levy-yhtiö nosti soul-musiikin maailmanmaineeseen 1960-luvulla ja oli myös ensimmäisiä mustien itse omistamia levy-yhtiöitä. Hittitehdas nosti maailmanmaineeseen sellaisia paikallisia artisteja, kuten Diana Ross, Stevie Wonder ja Marvin Gaye, puhumattakaan lukemattomasta määrästä muita. Levy-yhtiö tarjosi myös työtä lukemattomalle määrälle sessiomiehiä väriin ja sukupuoleen katsomatta. Motownin tarina seurasi kuitenkin kaupungin yleistä kehitystä ja se siirsi lokaationsa lämpimämpään Los Angelesiin vuonna 1972.
Mustan ja valkoisen musiikin vuoropuhelu oli selvää, eikä 60-luvun lopussa noussut kaupungin äänekäs valkoinen rock ollut vaikutteeton; MC5, Up!, Stooges, Bob Seger Band ja niin edelleen sisälsivät musiikissaan selkeitä soulvaikutteita, vaikka volyymi ja poseeraaminen (vai oliko sekin) enteilivät seuraavan vuosikymmenen punkkia. Samaan kovan rokin joukkoon voi lukea Ted Nugentin, supersuositun Grand Funk Railroadin ja kaupunkiin maineen perässä muuttaneen Alice Cooper Bandin. Kaupungin Grande Ballroom ja lukuisat pienemmät salit, sekä ympäröivät yliopistokampukset tarjosivat esiintymistilat ja polttoainetta yhtyeille. Säpinä oli niin kova, että Detroitissa syntyi myös yksi uraa uurtaneimmista musiikkilehdistä 'Creem', jonka yksi pääkirjoittajista oli paikallinen roku-spurgu Lester Bangs, joka taas vaikutti pitkälti kaikkeen myöhempään fanzine ym. kirjotustyyliin. Eikä unohtaa sovi MC5-manageri John Sinclairin radikalismia ja free-jazzia tihkuneita pamfletteja, jotka aiheuttivat hänelle muista syistä tekaistun kymmenen vuoden vankilatuomion (joka yleisen painostuksen ja parin vuoden istumisen jälkeen kumottiin). Suunta oli myös toisinkin päin; Funkadelic ja Parliament nappasivat valkoisten rokkareiden tajuttomat volyymit ja sekoilut omiin juttuihinsa.
70-luvun alussa autoteollisuus oli jo alamäessä, mikä näkyi klubien sulkemisina, työttömyytenä ja rikollisuutena. Etenkin huumerikollisuudessa. Detroit rajakaupunkina on kautta historian ollut salakuljetuksen tärkeitä reittejä ja heroiinia pyöri kaduilla. Seuraavalla vuosikymmenellä aineen korvasi käyttäjistään arvaamattomamman tehnyt crack. Vuosikymmenen puolivälissä kaupungin aikaisemmin elävä ja iso musaskene oli käytännössä kuollut. Tämä oli osittain seurausta Motownin lähdöstä kaupungista. 70-80-luvun vaihteessa kaupunki sai autoteollisuudelta jo kovaa suoneniskua, mikä näkyi tyhjinä teollisuushalleina. Parin teknisen soitinlaitteen kanssa tämä tyhjien varastotilojen käyttö johti kuitenkin siihen, että kaupunkia pidetään yhtenä teknoksi kutsutun musiikkilajin syntypaikoista. Ehkäpä kaupungin tylyn tyhjät paikat vaikuttivat myös tyylisuunnan minimalistiseen äänimaisemaan? Bileet ja myöhäisyön paikallisradio-ohjelmat antoivat yhden niistä kipinöistä, jotka levittivät tyylisuunnan ympäri maailmaa ja viimein 90-luvulla valtavirtaan.
1990-luvulla kaupungissa syntyi 'garage-revival' skene, jonka tunnetuin bändi 'White Stripes' nousi 2000-luvulla kuuluisuuteen, unohtamatta kulttimaineessa olevaa 'Dirtbombsia' ynnä muita. Rap-artisti Eminem ei nyt varmaan keksinyt sikäli mitään uutta, mutta oli yhdessä vaiheessa oikein tasokasta räpäytystä. Eikä tietysti kaupungin kyseenalainen maine murha- ja rikospääkaupunkina ole ollut tulppana laulujen aiheille.
Mitä kuuluu tämän päivän detroit-musiikkiskenelle? Vaikea sanoa. Joka tapauksessa kaupungin menneisyyden suuruudet teknoa myöten ovat institutinalisoituneet ja tekno soi grillibileissäkin. Lähivuosina ilmestyneet dokumentit kaupungista ylipäätään antavat ristiriitaisen kuvan. Voit ajella monikaistaisella ohitustiellä automainostyyliin ypöyksin, joka puolella autiohalleja, mutta toisaalta jäljellä olevat ihmiset näyttivät suurimmalti osin elävän ihan normaalia elämää ilman suurta ahdistusta. Puolalaissiirtolaisten jälkeläisten lisäksi kaupunki on yksi Yhdysvaltain suurimpia muslimikeskittymiä. Sellaisesta on pakko ponnistaa vielä jotain mielenkiintoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti