Tapio Heinonen - Vain kaksi nauhaa 1981

Edellisessä kirjoituksessa vilahteli pääosin uudelleenjulkaisuihin keskittynyt kotimainen Rocket Records ja sattuman kautta levy-yhtiö on läsnä myös tässä kirjoituksessa; se on julkaissut viitisen vuotta sitten Tapio Heinosen lauluista kokoelmalevyn. Kirjoituksiin ei haettu kuitenkaan mitään tekaistua aasinsiltaa tätä kautta, vaan se on sattumaa.

Kävin nimittäin eilen täällä maakunnassa katsomassa paikallista musiikkia. Yhtyeen nimi on Kehrä ja se on mielenkiintoinen kudelma perin suomalaista musiikkiperinnettä. Bändissä voi halutessaan kuulla Suomen Talvisodat, Bad Vugum ajan CMX:n, Noitalinnan ja suomalaisen progen. Kaikki kudotaan, tai kehrätään yhteen taitavalla, mutta amatöörimaisella soitolla ja kolmen eri vokalistin laululla. Setissä oli myös yksi coveri (tämän jouduin kysymään); Tapio Heinosen 60-luvun lopussa levyttämä 'Julian Grimau', joka kertoo tylyn tarinan 60-luvun alun Espanjaan palaavasta kommunistipoliitikosta, jonka kenraalin juntta vie saman tien seinää vasten ammuttavaksi. Heinonen itse ei käsittääkseni seisonut varsinaisessa taistolaisliikkeessä, vaan kappaleen toinen tunnettu (ja mielikuvat laululiikkeeseen vievä) versio on Kristiina Halkolan.

Aina välillä sitä törmää itselleen tuntemattomaan muusikkoon ja Tapio Heinonen oli nyt tälläinen. Pikaisella tutustumisella 60-luvun lopun ja 80-luvun alun välissä toiminut folk-mies paljastui samettiääniseksi laulajaksi, jolla oli repertuaarissa folkin lisäksi myös jazzahtavaa menoa, elokuva- ja tv-tunnareita, sekä kantriakin. Sieltä löytyi tälläinenkin, käsittääkseni hitiksi noussut versio oman lapsuuteni yhdestä vaikuttavimmista tv-tunnareista. Yhtenäiskulttuurin aikaan kaikki katsoivat Australian siirtomaa-aikaan liittyvää 'Vastatuuleen' sarjaa, jonka tunnarin säveltäjä (mielestäni kappale kuulostaa kyllä vahvasti tradilta..) oli rokonarpinen sarjassakin näytellyt Jon English.
Koska 80-luvun alussa käännösversiot olivat vielä voimissaan Tapio Heinonen pääsi levyttämään oman versionsa ja mikäs siinä. Miehen samettinen ääni ja Pertsa Reposen sanoitus antavat kappaleen olemassaololle selkeän oikeuden. Kappale liittyi Heinosen 70-luvun puolessa välissä terveysongelmien takia katkeilleen uran comeback-levyyn, joka olikin kaiketi menestys. Heinonen kuoli kuitenkin loppiaisena 1985 aivokalvontulehdukseen, vain 43-vuotiaana.