Skotlantilainen Teenage Fanclub ammensi popmusiikkiinsa sellaisista yhtyeistä, kuin The Byrds ja laitetaan nyt isolla; BIG STAR. Kyseiset nimet tulivat kyllä sittemmin tutuksi, mutta brittien silmä kovana seuraaminen oli tuossa vaiheessa omalta kohdin ohi. Yhtye oli erittäin suosittu Brittein saarilla siinä 90-luvun puolessa välissä, mutta joutui jostain syystä siirtymään eturivistä suosion keskisarjaan 2000-luvun taitteessa.
Oma tutustumiseni bändiin tapahtuikin vasta 2000-luvun puolella ja silloin yhtye julkaisi uutta materiaalia pitkästä aikaa. Man-made äänitettiin Yhdysvalloissa ja Chigacossa, mistä tulee hienoisia mielleyhtymiä kyseisen kaupungin suurta amerikan rokkia soittavaan Wilcoon. Unohtamatta jo aiemmin mainittua orkesterikaksikkoa.
Mutta mistään plagiaatista ei ole kyse, vaan muistan miten vaikuttava levy tämä vierastamani yhtyeen albumi ensikuulemalla oli. Kappalemateriaali (ja juuri nimenomaan biisien vahvuus) on äärettömän kovaa. Soitto on suurta ja ylvästä. Moniääniset vokaalit hivelevät korvia ja soitossa on yllämainitun Wilcon voimaa ja rosoisuutta. Oikeastaan mitään biisiä ei pysty nostamaan toisen yli, vaan levy on tylyn kovaa settiä alusta loppuun.
Ottaessa tälläisen kymmenen vuotta sitten ilmestyneen levyn kuunteluun on aina vaara, että vastaan tulee hapantunutta kermaa, mutta Teenage Fanclubin esikuvat eivät vanhene, eikä siten bändin oma keitoskaan. Yhtye on edelleen toiminnassa, mutta levytystahti on näin kypsyessä venähtänyt viiden vuoden sykleihin. Edellinen levytys ilmestyi 2010, joten ehkä yhtye julkaisee taas jotain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti